Tärkeät hetket kuviksi

Kaupallinen yhteistyö Kuultokuva.fi

Tuntuuko että joka vuosi pää on yhtä tyhjä, kun pitäisi alkaa keksimään lahjaideoita? Olisi ihana antaa jotain erityistä ja merkityksellistä. Lahjan antamisella halutaan herättää tunteita, mutta joka vuotiset villasukat ja hierontalahjakortit eivät jaksa enää yllättää ketään.

Valokuvien hyödyntäminen lahjoissa luo niihin yksilöllissyyttä ja tunnetta. Vielä jos kuvaan on onnistuttu taltioimaan joku erityinen muisto tai hetki, niin se voi tuottaa iloa lahjan saajalle useita vuosia. Kuvien avulla pystytään muistamaan ne elämän parhaat hetket, vaikka kuvan ottamisen hetkiin kätkeytyisikin myös negatiivisia tunteita. Lomareissuilta päällimäisenä jää mieleen yhteiset hetket rannalla tai hyvässä ravintolassa, koska niistä napattiin ne kuvat loma-albumiin. Lasten kiukuttelut ja kävelystä kipeät jalat unohtuvat helpommin.

DSC_0328

Paljon puhutaan siitä miten nykyään sosiaalisessa mediassa annetaan kaikesta niin väärä ja kaunisteltu kuva. Mutta miksi kuvat eivät saisi olla kauniita jos niistä tulee hyvälle mielelle? Jos esimerkiksi lapsi käy kerhokuvauksessa, niin toki toivomme että hän näyttäisi siinä iloiselta ja tyytyväiseltä. Kaikkihan ymmärtävät ettei lapset aina näytä söpöiltä ja iloisilta, mutta se on asia jonka ennemmin haluamme muistaa. Elämään kyllä kuuluu se rumempikin puoli, mutta itse voi valita sen mihin haluaa huomionsa keskittää.

Kuvien kautta on mahdollista päästä takaisin niihin tunteisiin, jotka olivat merkityksellisiä joskus aiemmin

Itse elän ajoittain aika hektistä pikkulapsi arkea mieheni, kahden lapsen ja kultaisennoutajan kanssa. Arkeen kuuluu paljon kiukkua, kyyneleitä ja pettymyksiä. Siihen kuuluu kuitenkin myös hyvin paljon hyvää. Tykkään katsella meille tärkeitä kuvia vuosien varrelta silloin, kun tuntuu ettei omaa arkea oikein jaksaisi. Kaikki hyvät hetket korostuvat ja muistan miten paljosta voin olla kiitollinen. Kauniilla kuvilla ei ole tarkoitus kieltää niitä oman elämän haasteita ja vaikeuksia, vaan nimenomaan keskittyä siihen hyvään mitä on. Kuvien kautta on mahdollista päästä takaisin niihin tunteisiin, jotka olivat merkityksellisiä joskus aiemmin.

DSC_0339

Tuossa valaisimessa olevan kuvan kädet kuuluvat äidilleni ja isälleni. Annoin valaisimen syntymäpäivälahjaksi äidilleni. Kuva on otettu aika lähelle vuosi sitten, ennen kuin isäni menehtyi syöpään. Isäni kuolinpäiväksi tuli äitini syntymäpäivästä seuraava päivä. Vaikka noihin aikoihin liittyy paljon kipeitä muistoja, niin haluan että voisimme myös keskittyä kaikkeen hyvään mitä oli. Onneksi äitini ja isäni ehtivät viettää aikaa yhdessä. Vieri vieressä, käsi kädessä. Toivon että tuo kuva muistuttaisi meitä siitä miten tiiviinä perheenä, toisiamme tukien jaksoimme nuo vaikeat ajat ja miten paljon hyvääkin surun seasta voi löytää. Joka päivä olisi hyvä muistaa se, että voi olla viimeinen kerta kun pitää kiinni oman rakkaansa kädestä. Talleta nuo muistot mieleesi ja pysäytä ne kuviksi. Saatat ehkä vasta myöhemmin huomata miten tärkeäksi yksikin kuva voi tulla.

 

 

Voisinkin nyt haastaa sinut ottamaan kuvan jostakin sinulle tärkeästä henkilöstä tai asiasta. Pyri taltioimaan kuvaan se tunne, jonka haluat muistaa. Voisiko se olla kuva sylissä nukkuvasta pienestä vauvasta, tai pihatöissä puuhailevasta isoukista? Onko sinulle tällä hetkellä tullut tärkeäksi oma rauhallinen hetki kahvikupin äärellä, tai aamulenkki hiljaisella kadulla? Milloin olet ottanut kuvan itsestäsi niin että tunnet olosi kauniiksi? Jakamalla julkaisun ja kommentoimalla millainen olisi oma merkityksellinen kuvasi VOIT VOITTAA 100€:N LAHJAKORTIN Kuultokuva.fi verkkokauppaan. Kuultokuvat ovat myös ympäristöystävällinen valinta, sillä niiden tulostamisessa käytetään biopohjaista ja siten biohajoavaa PLA-muovia sekä tuulivoimalla tuotettua sähköä. Aikaa osallistumiseen on torstaihin 1.11.2018 klo 16 saakka. Rohkeimmat voivat jakaa oman kuvansa kommenttikenttään! Loppuvuoden on myös voimassa koodi kuultokuva18  jolla saa toimituksen ilman postikuluja. Ikuista itsellesi tärkeä hetki ja anna tänä vuonna merkityksellinen lahja läheisellesi ❤

Mindfulness; Hyväksyvää läsnäoloa

Mindfulnessista puhutaan nykyisin paljon. Oman mielen harjoittamisessa on kyse huomion kiinnittämisestä hyväksyvästi johonkin nykyhetken kokemukseen. Miten usein se voikin olla niin vaikeaa? Ajatukset juoksevat kaikissa hoitamattomissa asioissa ja tulevissa tapaamisissa. Huomaamattamme elämme paljon tulevassa tai välillä ehkä menneessä. Joskus jopa toisen ihmisen kuuntelu voi olla vaikeaa, koska alamme helposti ennalta jo miettimään omaa vastaustamme, sen sijaan että vain kuunteleisimme. Kehitämme itseämme paremmaksi työssämme ja kroppaamme vahvemmaksi salilla, mutta saako mieli myös osansa harjoittelusta?

44570366_207918936763827_1378377832761131008_n kopio

 

”Tietoisessa läsnäolossa ihminen suuntaa tarkkaavaisuutensa ajankohtaisesti käsillä olevaan hetkeen. Hän ohjaa tarkkaavaisuuttaan tietoisesti havainnoiden ja kuvaillen ulkoisia tapahtumia tai sisäisiä kokemuksiaan, kuten ruumiintuntemuksiaan, tunteitaan, ajatuksiaan tai toimintayllykkeitään, arvottamatta tai pyrkimättä muuttamaan niitä. Hän suuntaa koko huomionsa tähän hetkeen ja keskittää tietoisuutensa siihen, mitä on juuri tällä hetkellä tekemässä. Tietoiseen läsnäoloon kuuluu vastaanottavainen ja avoin hyväksyminen ja myötätunto, ilman hyväksi, pahaksi, oikeaksi tai vääräksi luokittelemista.” (Lähde: Wikipedia)

Itse pääsin harjoittelemaan tähän hetkeen pysähtymistä yhtenä lauantai päivänä osallistuessani Nirodhan päiväretriittiin. Päivän ohjelma ei ollut kovin monimutkainen, mutta en silti sanoisi sitä helpoksi. Ympäristö toki teki siitä paljon helpompaa, mutta jos olisin yrittänyt samaa kotona, niin tuskin olisin onnistunut kovinkaan hyvin. Oma kärsivällisyyteni kesti tällä kertaa reilu kuusi tuntia. Sen jälkeen houkutus muiden asioiden pariin vein voiton. Voin kuitenkin myöntää että siihen asti oli hyvinkin miellyttävää viettää aikaa vain omien ajatusten parissa. Lapsiperhe arjessa se on mahdollista aika harvoin.

44498360_253581648639653_3329425744114745344_n kopio

Nykyisin pyrin tietoisesti pääsemään käsiksi tähän hetkeen niin usein kuin mahdollista. Ehkä pahin kiusaus tästä hetkestä poistumiseen on älypuhelin, joka jatkuvasti houkuttelee selaamaan Facebookia, uutisia ja artikkeleita. On myös hyvä huomata että epämukavatkin asiat voivat olla mieluisia tehdä, jos tekemiseen todella keskittyy eikä pyri pääsemään hetkestä pois. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että esimerkiksi synnyttäminen voi olla hyvä kokemus, jos kivun hyväksyy ja keskittyy esimerkiksi hengitykseen. Luulen että tuskallisempaa olisi ollut vaan koko sen ajan odotella että milloin tämä kaikki on ohitse. Jos Mindfulness tai meditaatio ovat uusia asioita, niin on hyvä opetella läsnäoloa pieninä palasina kerrallaan. Seuraavan kerran kun kohtaat jonkun ihmisen, niin voit kokeilla kohdata hänet ilman minkäänlaisia ennakko odotuksia. Myös aamukahvin voi nautiskella hyvin tietoisena kahvin mausta ja tuoksusta, tai siivouksen tehdä keskittyen yhteen asiaan kerrallaan ilman että kiirehtii siihen hetkeen kun siivous on tehty.

Itselläni on ollut paljonkin vaikeuksia pysähtyä käsillä olevaan hetkeen. Oli aika jolloin päässäni oleva ajatusralli kaikista tekemättömistä asioista pyöri mielessäni taukoamatta. Halusin olla niin tehokas ja saada paljon aikaan, etten sallinut itselleni lepohetkeä. Paljon olen tuosta parantanut, vaikkakin ajoittain iskee vieläkin se suorittamisen tarve, jolloin tuntuu etten siedä olla niin etten tekisi mitään ”hyödyllistä”. Viimeinen vuosi on selkeästi antanut paljon oppimisen hetkiä suorittamisesta irtautumiseen, ja osittain ne on tulleet kipujen kautta. Oman läheisen vakava sairaus opetti sen miten kipeältä tässä hetkessä oleminen voikaan tuntua. Samalla kuitenkin ymmärsi sen, että myös kivun hyväksyminen on aivan yhtä tärkeää. Mitään tunteita ei pitäisi haudata tai estää tulemasta, vaan nimenomaan ottaa ne vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Huomioida kaikki tunteet mitä sisältä nousee ja hyväksyä ne. Uskon että niin surun ja vihan, kuin ilon ja onnenkin tunteet voivat vahvistaa ihmistä. Vahvuus ei ole sitä ettei joskus saisi romahtaa.

44445522_1876993275718171_3996536995290546176_n kopio

Hyväksynnällä kohti hyvää

Useinhan meitä neuvotaan olemaan tyytyväisiä siihen mitä tällä hetkellä on. Olen kuitenkin alkanut pohtimaan sitä, milloin tyytyväisyydestä tulee tyytymistä? Jos oma arkesi on kohtalaista ja olet siihen tyytyväinen, niin koetko silloin tarpeelliseksi tehdä muutoksia? Eivätkö muutokset usein synnykin silloin kun koet asioihin tyytymättömyyttä? Voitko olla samaan aikaan tyytyväinen ja silti tehdä muutoksia parempaan?

DSC_4187
Vai onko sittenkin niin että asioihin ei tarvitse olla tyytyväinen, vaan riittää että hyväksyy ne? Jos ajattelit viettää lomasi ottaen aurinkoa, mutta koko loman sataakin vain vettä, niin tarvitseeko tilanteeseen olla tyytyväinen? ”Ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on” -eli lomaan. Ei. Riittää että hyväksyt tilanteen. Saat tuntea ärsytystä, mutta älä jää vellomaan siihen. Et voi muuttaa säätä, mutta voit muuttaa ehkä suunnitelmiasi tai asennettasi. Tai mitä jos inhoat työtäsi kurjan pomosi takia. ”Ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on” -eli työpaikkaan. Olet onnekas verrattaen moneen muuhun, mutta silti ei tarvitse tyytyä. Hyväksy se että pomosi ärsyttää sinua ja mieti haluatko yrittää muuttaa tilannetta. Pomoasi et todennäköisesti pysty muuttamaan, mutta työpaikkaa on mahdollista vaihtaa.

Tunteisiin kiinni jääminen tai niiden kieltäminen aiheuttaa vain lisää kärsimystä

Usein tyydymme asioihin, kun ajattelemme että emme ansaitse parempaa. ”Minulla on tuo mies joka makaa sohvalla päivät pitkät, ei käy töissä, eikä huomioi minua juuri lainkaan. Mutta naapurin Pirkon mies lyö ja on väkivaltainen. Minun pitäisi siis olla tyytyväinen!” Kaikki on suhteellista. On toki hyvä huomata positiiviset asiat omassa elämässä ja nauttia niistä, mutta se ei ole sama kuin asioihin tyytyminen. Jos tunnistat omassa elämässäsi asioita joihin et ole tyytyväinen, niin hyväksy ne ja keskity niiden aiheuttamaan tunteeseen. Sen jälkeen tee päätös haluatko tehdä muutosta. Jos et pysty muuttamaan tilannetta (esimerkiksi läheisen kuolema) niin silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tai jäädä kiinni katkeruuteen. Hyväksymisen kautta voit tuntea surun, vihan tai pettymyksen tunteet niin voimakkaana kuin ne tulevat ja päästää niistä sen jälkeen irti. Tunteisiin kiinni jääminen tai niiden kieltäminen aiheuttaa vain lisää kärsimystä.

quote-you-can-t-change-what-you-don-t-acknowledge-phil-mcgraw-77-81-92

Hyväksyminen ei aina ole helppoa, mutta hyvin usein pystymme vaikuttamaan omaan onnellisuuteemme juuri hyväksymisen kautta. Mietipä alkoholistia joka ei pysty hyväksymään (ts. myöntämään) omaa ongelmaansa, vaan kieltää sen. Silloin muutos ei ole mahdollinen. Ensi askel on myöntää asia -olen alkoholisti- ja sen jälkeen tuntea siihen liittyvä tunne -häpeä-, jonka jälkeen voi alkaa toimimaan asioiden muuttamiseksi. ”You can’t change what you don’t acknowledge” (et voi muuttaa sitä mitä et tiedosta) Dr. Phill’kin tapasi sanoa.
Ehkä siis olisi paras huomata ne asiat jotka on hyvin ja olla kiitollinen, sekä hyväksyä tai muuttaa asiat jotka eivät ole. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta negatiivisista tunteista kannattaa niiden käsittelyn jälkeen päästää irti. Kätketyt tunteet voivat sairastuttaa koko kehon. Ole siis rohkea kokemaan kaikki tunteet ja tekemään tarvittavat muutokset. Muista että sinulla itselläsi on valta vaikuttaa onnellisuuteesi olosuhteista riippumatta. Sinä ansaitset saada hyvää.