Terveiset taivaasta

Viime lauantaina meidän perheellä oli jälleen yksi surullinen päivä, sillä kävimme hautaamassa isän uurnan. Ikävä pääsi taas iskemään kovemmin. Myöhemmin sinä päivänä saimme kuitenkin helpotusta ikävään kun pääsimme kuulemaan isän terveiset meille kaikille. Ymmärrän hyvin jos tätä on vaikea ymmärtää. Meille asiaan ei kuitenkaan ole mitään epäselvyyttä.

DSC_7243 kopio

Kyselin useamman kerran toisten mielipidettä siihen, mitä mieltä he olisivat jos soittaisimme meediolle. Halusin saada yhteyden isään. En kuitenkaan saanut kovin selkeää myöntävää tai kieltävää vastausta, joten tein lopulta päätöksen ja varasin puhelinajan meedio/selvänäkijä Marja Vidgrenille. Äitini ei ollut liian innostunut ja ajatus tuntui hänestä hieman pelottavaltakin. Saimme kuitenkin pian huomata ettei tässä ole mitään mitä tarvitsisi pelätä.

Marja tiesi ennalta sen että kyseessä oli isäni ja että olimme haudanneet uurnan sinä päivänä. Kerroin laittaneeni puhelimen kaiuttimelle, mutta hän ei alkuun tiennyt että myös äitini ja siskoni olivat kuulolla. Olimme kokoontuneet yhteen huoneeseen ja minulla oli muistiinpanovälineet. Marja aloitti kanavoinnin. Kirjoitan Marjan välittämät terveiset nyt isän kertomana.

Isä aloitti mainitsemalla meidät lapset. Hän kertoi että on kolme lasta sekä lastenlapsia. Mainitsi pojan, mutta sanoi että on muitakin ja muistaa meidät kaikki. Hän kertoi että siellä hän köllöttelee ja kaikki on hyvin. Mainitsi sairaalahoidosta ja että näki tilanteen jossa kaikki olimme siinä ympärillä. Nyt hän lepuuttaa jalkojaan. Veri kiertää taas ja voimat palautuu. Hänen äitinsä, pieni nainen oli ollut siellä vastassa. Lähdön hetkellä oli ollut rauhallinen olo, mutta poismeno oli myös pelottanut. Siinä vaiheessa ei vielä tiennyt että voi herätä heti toisella puolella.

Isä kuvaili kotitalon jossa silläkin hetkellä olimme sekä pihamaan ympäristöä. Laittoi käden sydämelle. Äitiä kertoi taputtavansa olkapäälle sanoen ”tässähän olen” ilkikurinen ilme kasvoillaan. Pyysi kertomaan terveisiä. Hän kuvaili myös lempituolinsa sekä itsensä istumaan ulkosaunan eteen kesäiseen maisemaan. Tuumasi että ”ties vaikka kaljan ottais” js kertoi että on hyvä olla. Sanoi että ulkosaunaa pitää lämmittää. Isä kuvaili myös meidän rannan ja itsensä kumpparit jalassa hyppäämässä veneeseen ja soutavansa saarelleen. Kertoi että pystyy edelleen vierailemaan kaikissa rakkaissa paikoissa, eikä siis ole menettänyt mitään. Sanoi ettei tunne surua. Pian taas nähtäisiin.

Meille tytöille hän kertoi terveiset myös erikseen. Minua hän kannusti työasioissa. Että täytyy ottaa vastaan uudet mahdollisuudet, jotain uutta on vielä tulossa. Kannusti myös pitämään yllä kielitaitoa. Katkaisin juuri alkuvuodesta useamman vuoden venäjänkielen opiskelun, mutta isän mielestä taito tulisi tarpeeseen. Tiesi myös että niska-hartiaseutu on aika jumissa ja sanoi että pitää muistaa venytellä. Vanhinta siskoa onnitteli talokaupoista ja keskimmäiselle antoi onnenpotkua tuleviin koitoksiin. Ohjeisti meitä myös että perintöasioista on turha sitten kiistellä ja toivoi että kävisimme lapsuudenkodissamme kaikki edelleen yhdessä. Ehdotti että ehkä joku pojista (lastenlapsista) ostaisi talon myöhemmin. Se on asia jota olemme viimeaikoina paljon miettineet.

Äitiä isä otti käsistä kiinni ja neuvoi juomaan vettä, sillä nivelet tarvitsevat sitä. Äidillä on käsissä nivelrikko. Pyysi äitiä myös rentoutumaan, lähtemään kylpylään ja tanssimaan. Elämästä pitäisi nauttia. Antoi myös erityiskiitokset hyvästä ruuasta sekä hyvästä huolenpidosta. Toivoi että se on ollut myös toisinpäin. Pahoitteli jos jotakin jäi sanomatta, mutta ehdotti että selvitellään asiat kunhan taas tavataan.

Isä kertoi että siellä on paljon tuttuja. Mainitsi niistä äitinsä, isänsä Reinon (näyttäen Reino tohvelia), ystävänsä Matin sekä veljensä. Kertoi että ”niimpä taas nähtiin!” Nyt on aikaa taas kyläilyyn. Isä sanoi että on meitä lähellä ja antaa kyllä itsestään merkkejä. ”Tietäkää että hän ei oo poissa”. Pitäkää huolta ja sovitella pitää. Muistutti siitä että hän eli hyvän elämän. Lapsille ei vaan aina ollut aikaa. Ei ehtinyt ottaa tarpeeksi syliin. Mutta aika oli silloin sellainen ja kaikesta selvittiin. Pyysi meitä luottamaan ja nauttimaan hetkistä. Lopuksi myös ylättyi siitä miten kaunopuheiseksi oli heittäytynyt. Eihän hän tavallisesti sillätavalla. Tällä hän kuitenkin sai meidät jälleen nauramaan, tavalliseen tapaansa.

Puhelu vahvisti meille kaikille sen että kuolemaa ei todella tarvitse pelätä ja että sitä voi olla vielä lähellä vaikka ei nähdäkään. Myös äidillä ollut epävarmuus asiaa kohtaan katosi. Ei tuota viestiä olisi voinut kertoa kukaan muu. Jokainen toki uskoo siihen mihin tahtoo, mutta meidän perheellä on nyt rauha ja hyvä mieli. Parempia terveisiä ei olisi osattu toivoa. Uskomaton taito voikin ihmisellä olla. Lämpimät kiitokset kuuluvat Marjalle ❤ Ehdottomasti paras juttu pitkään aikaan.

”Pimeän tultua mä puristan sun kättäs, oothan tässä vielä huomenna?”

DSC_0707

Marja Vidgren on Iisalmessa asuva meedio/selvänäkijä, joka on tehnyt työtä seitsemän vuotta päätyökseen. Hän tekee yksityis- sekä ryhmäistuntoja Iisalmessa, sekä kanavointeja puhelimessa. Hän myös maalaa tauluja ja pitää intuitiivisen maalaamisen kursseja.

http://www.marjax.fi/

Terveiset sinne taivaaseen

On isänpäivä ja taas tulee itku. Viime aikoina olen itkenyt kaupan hedelmäosastolla, kahvilassa, venäjän tunnilla, yksin autossa ja yhdessä muiden kanssa. Vaikka asiaan on saanut totutella heinäkuusta lähtien, niin se satuttaa edelleen. Tavallaan sen ymmärtää, mutta kuitenkin on vaikea tajuta. Tänä marraskuuna, sekä kaikkina tästä eteenpäin lähetän isänpäiväonnittelut taivaaseen.

_DSC0892 kopio

Olen onnellinen siitä että isä omien sanojensakin mukaan, eli hyvän elämän. Perusti perheen, elätti sen pienen maatilan tuloilla. Rakensi talon ja navetan, sai ne velattomiksi. Yhdessä äidin kanssa piti perhettä koossa, vaikka varmasti oli vaikeitakin aikoja. He myös kasvattivat minusta ja siskoistani melko hyviä tyyppejä. Suhteellisen normaaleja, luulisin. Minut isä opetti käymään juoksemassa. Edelleen teen juoksulenkkejä, enkä pelkää pimeää. Pienenä tyttönä olisin tuskin lähtenyt yksin juoksemaan pimeää tietä pitkin. Maalla ei ollut katuvaloja. Perin myös paljon isäni luonnetta. Jos joku vaate tai tavara on kadoksissa, niin sen on kyllä joku muu laittanut jonnekin. Itse syytän usein kotitonttua. Isällä taisi olla yleensä se pirun ystävä maan uumenista.

Koska luonteeni on paljon samanlainen kuin isälläni, niin ymmärsin häntä monessakin tilanteessa hyvin. Ymmärsin senkin miten ruoka-aineita katosi jääkaappiin, koska niitä ei ensi katsauksella siellä näkynyt. Äiti opetti joka kerran että ne saattoivat piileskellä jonkin muun tuotteen takana. Ehkä myös pitkää pinnaa olen isältä perinyt. Paljon on mahdollista sietää ja suodattaa, mutta sitten kun kuppi menee nurin niin sen huomaavat muutkin. Sen jälkeen taas kestää tovin ennen kuin on pelkoa kupin täyttymisestä.

Mielestäni isä osasi nauttia elämästä. Työurallaan hän teki kovasti töitä, eikä ollut kokonaan jouten eläkkeellä ollessaankaan. Pakollisten hommien loputtua, löytyi aina jotain tekemistä, projektia tai korjaamista. Kuitenkin myös lepo ja harrastukset kuuluivat vahvasti isän arkeen. Päiväunet sohvalla kädet rinnan päällä ristissä ja päivittäiset hiihto- tai rullaluistelulenkit olivat asioita jotka harvoin jäi väliin. Viikonloppuna rentoutuminen oli parasta isolla porukalla, saunoen ulkosaunassa, yhdessä keskustellen ja nauraen, drinkkejä juoden. Ei huonoon kuntoon, vaan hauskuuteen asti. Myös itselleni maistui usein isän tekemät tötteröt, eli drinkit. Saatoin ehkä lisätä lorauksen lantrinkia.

Onneksi pahin tuska alkaa olla jo ohitse. Enää on jäljellä kova ikävä, sekä suru mm. siitä etteivät omat lapset ehtineet nauttia ukin seurasta pidempään. Toki sama koskee myös itseäni, koko muuta perhettä, ystäviä ja sukulaisia. Eihän meistä kukaan olisi halunnut hänestä luopua. Niin tämä elämä vaan kulkee. Jokainen lähtee täältä ajallaan. Onneksi meille annettiin hyvin aikaa hyvästellä ja surra yhdessä. Oma esikoiseni 3v on osannut meitä ihanasti lohduttaa: ”Ei tarvitse olla paha mieli. Me kaikki mennään sinne taivaaseen ja sitten taas nähdään ukki”.

Rakkaat terveiset sinne taivaaseen, juhlitaan sua taas uudelleen ❤     https://www.youtube.com/watch?v=wRujrisDwZg

DSC_8127 kopio