Lomatunnelmia

37115754_10156411796736772_70950085181046784_n

Varsinainen kesäloma on itseltäni ja varmaan suurimmalta osaa suomalaisia nyt ohi. Heinäkuu oli sään puolesta loistava kuukausi lomailuun. Lomalla sai nauttia helteistä ja ulkoilmasta, tai toisaalta halutessaan pysytellä sisätiloissa tuulettimen ääressä. Jokainen viettää vapaa-aikaa omalla tyylillään. Itse halusin pitää lomaa kaikista arkisista askareista ja pysytellä mahdollisimman paljon pois kotoa. Pidin taukoa jopa kirjoittamisesta, vaikka siitä paljon nautinkin. Sen sijaan lukemiselle ja perheen yhdessä ololle jäi enemmän aikaa.

_DSC0167 kopio.jpg

_DSC0099 kopio

Ensimmäisen pienen lomareissun teimme mieheni kanssa Kolille, vaikkakin paljon pienemmässä muodossa kuin alunperin oli ajatus. Suunnitelmissa oli kävellä Kontiolahdelta Kolille ja yöpyä pari yötä matkalla, mutta helteiden vuoksi päädyimme pieneen kävelyretkeen Ryläyksellä ja yhteen yöpymiseen. Matkaa kertyi vain noin 5 kilometriä, mutta sain kuitenkin hyvää harjoitusta mahdollista pidempää vaellusta varten. Painava rinkka, jyrkät nousut ja kuumuus tekivät kävelystä haastavaa pienelläkin matkalla. Tällä kertaa myös kannoimme kaiken käyttö- ja juomaveden itse, sillä emme yöpyneet vesistön läheisyydessä. Ainoastaan juomapulloja saimme täytettyä reitin alussa olevasta purosta.

 

Olen pienestä pitäen tykännyt nukkua ulkona, mutta nyt oli ensimmäinen kerta kun sain tehdä sen riippumatossa. Illalla oli hurja tunne alkaa nukkumaan, kun parvi itikoita inisi suoraan nenän edessä, onneksi kuitenkin itikkaverkon takana. Tuon inisevän äänen yhdistää kuitenkin niin negatiiviseen tunteeseen, että ihmettelin miten pian uni siitä huolimatta tuli. Riippumatot ripustimme Ryläyksen näkötornin juurelle. Illalla oli parasta kiivetä torniin ihailemaan maisemia ja ottamaan aurinkoa. Torniin kävi myös sen verran tuuli ettei siellä ollut itikoita, eikä liian kuuma. Kahdenkeskinen aika luonnon helmassa tuntui todella rauhoittavalta. Tajusimme että koko yhdessä olomme aikana sitä on ollut aivan liian vähän.

_DSC0062 kopio

Seuraavana päivänä kotiin palattuamme saimme vielä ajatuksen lähteä kiertämään täällä Kontiolahdella sijaitsevan Kolvananuuron reitin. Lähdimme kävelylle kahdeksan maissa illalla, ja jo alkumatkasta huomasin itsessäni pientä väsymystä. Tuo väsymyksen tunne muuttui jossakin kohtaa päänsäryksi, joka saattoi olla seurausta liian vähäisestä veden juonnista. Päivä oli ollut kuuma, ja aamuisen kotiinpaluun jälkeen olimme olleet vielä paljon ulkona. Samalla aikaa kun päänsärky alkoi, niin aloimme olla siinä kohtaa reittiä, jossa kuljimme umpeen kasvanutta rotkoa pitkin pomppien kiveltä toiselle. Veden juonti olisi ehkä voinut auttaa, mutta pysähtyminen ei tullut kysymykseen siinä kohtaa. Pienikin vauhdin hidastaminen sai kimppuumme melkoisen itikkalauman. Kuuman sään vuoksi olin vielä laittanut jalkaani lyhyet shortsit, jotka eivät paljon suojanneet pitkältä heinikolta. Rotkon jälkeen oli vielä kohtuullisen haastava ja pitkä nousu, jossa kohti koko reissu alkoi jo vähän kaduttaa. Kuitenkin ylös päästyämme tuuli alkoi käydä hiljakseen ja näimme upeita maisemia. Vihdoin pystyi taas pysähtymään, hörppäämään vettä ja sitomaan auenneet kengän-nauhat. Ajatus mukavasta pikku iltakävelystä ei ollutkaan niin leppoisa mitä etukäteen kuvittelin. Loppumatkasta päänsärky oli kuitenkin helpottanut ja olisin jo halunnut jäädä metsään poimimaan mustikoita. Kannatti lähteä.1

Seuraavan päivän otimme vähän rennommin ja päätimme kokeilla ekaa kertaa suppailua. Täältä Kontiolahdelta, Höytiäisen tuvalta saa vuokrattua sup-lautoja hintaan 20€/tunti. Pystyssä pysyminen oli helppoa, mutta tässäkin reissussa koin oman jännityshetken. Meloimme melko kauas rannasta, jolloin tuulen aikaan saama aallokko alkoi viedä lauttaani niin, etten meinannut saada käännettyä sitä menosuuntaan. Lopulta sain kuitenkin muistutuksen huopaamisesta ja sain käännettyä laudan haluamaani suuntaan. Hetken jo kuvittelin joutuneeni tuulen vietäväksi. Yksin ollessa olisin saattanut hätääntyä hieman enemmänkin. Lopuksi meloimme lähemmäs rantaa ja pulahdimme välillä uimaan.

37601753_10156418934496772_8883351072442155008_n

Seuraava viikko vierähtikin kaupunkimaisemissa. Teimme pitkään odotetun reissun Pietariin mieheni isovanhempien luokse ja tällä kertaa lapsetkin olivat mukana. Nähtävää ja koettavaa oli paljon. Kävimme mm. sirkuksessa, aquariumissa, huvipuistossa, eläintarhassa ja ihastelemassa hiekkaveistoksia. Vietimme paljon aikaa ostoksilla ja saimme ukin opastaman kaupunkikierroksen Pietarin keskustassa. Sain kuulla myös useita tarinoita ukin ja mummon menneisyydestä, sekä nähdä vanhoja kuvia ja videoita. Myös kahdenkeskiselle kaupunkireissulle järjestyi aikaa toiseksi viimeiseltä illalta.

DSC_4762 kopio

DSC_4553 kopio

38043158_10156446840186772_7074407832023465984_n

DSC_4870 kopio

Asia joka meitä ennen reissua mietitytti oli matkapahoinvoivat lapsemme. Etenkin kuopus on alkanut voimaan pahoin vähän pidemmillä automatkoilla, joten tiesimme siihen varautua. Olimme jopa kääntäneet turvaistuimet kasvot menosuuntaan, mutta emme silti säästyneet sotkuilta. Lähdimme molemmille matkoille noin kuuden aikaan aamulla, joka oli todella hyvä ajoitus. Alkumatka meni pienessä tokkurassa, sitten tuli unet ja sen jälkeen pysähdyksiä tullissa sekä huoltoasemilla. Matka kesti noin kuusi tuntia per sivu ja molempien pahoinvoinneista huolimatta matka meni kaikenkaikkiaan yllättävän hyvin.

Matkustelu on kyllä ihanaa ja toivoisin pystyväni tekemään sitä enemmänkin. Nautin kun saan nähdä uusia paikkoja, eikä toisten nurkissa majailukaan ole koskaan ollut minulle hankalaa. Pidän todella paljon sekä luonnon rauhasta, että suurten kaupunkien vilinästä. Reissujen jälkeen myös oma sänky tuntuu aina entistä paremmalta. Näiden reissujen myötä tuli myös ajatus, että haluaisin kehitää lisää omaa venäjän kielen taitoani, sekä suunnitella mahdollisesti jo ensi kesälle pidemmän vaellusreitin. Saa nähdä mihin seuraavat lomat sitten lopulta vievät, mutta ainakin tämän kesän reissut tuntuivat onnistuneilta. Ehkä nyt voin jo kohdata syksynkin paremmilla mielin.

DSC_4967

 

 

Niin on ihmisen hyvä olla

DSC_1390 kopio

Nyt kesän koittaessa olen päässyt taas tekemään enemmän töitä meikkausten ja kuvausten parissa. Yksi aurinkoinen työpäivä alkoi aamupäivän meikkauksella ja jatkui ilta yhdeksään häiden kuvaamisella. Nautin kyllä todella paljon tuosta juhlatunnelmasta ja on niin kiva päästä osallistumaan toisten tärkeään päivään ja vieläpä ikuistaa se. Tunnen oloni hyvin kotoisaksi ihmisten parissa ja melko pian koen myös olevani osa porukkaa, vaikka en siihen oikeasti kuulukaan. Ehkä noissa hääpäivissä on vaan oma taianomainen tunnelmansa.

On ihana päästä osallistumaan toisten iloon ja onnenkyyneliin. Hauskanpitoon ja seuraleikkeihin. Vaikkakin osallistuminen tapahtuu kameran takaa, niin nautin silti noista tilanteista. Liian syvälle tunnelmaan uppoutuminen ei kuitenkaan ole hyvästä. Näissäkin häissä morsiamen ryöstö tapahtui niin salaman nopeasti, että ei ollut monesta sekunnista kiinni että olisin missannut koko tilanteen. Täytyy siis muistaaa pysyä valppaana!

DSC_1570

DSC_1483

Työergonomia ei myöskään aina ehkä ole ihan parhaasta päästä. Usein huomaan eläytyväni kuvaamiseen niin, että löydän itseni mahaltaan nurmikolta tai mitä ihmeellisimmistä asennoista. Selkäkivut ovat vaivanneet minua jo kampaamoaikoihin ja joskus edelleen joudun kärsimään niistä. Onneksi nuo ihmeasennot eivät kuitenkaan ole sen pidempiaikaisia, niin ne kestää kyllä. Ehkä ne kivut sopivasti muistuttelevat siitä että omasta lihaskunnosta olisi hyvä pitää parempaa huolta.

34348135_10156307746358076_4655485399127293952_n

Meikkejäkin on kyllä niin super ihana tehdä, mutta samalla kuitenkin tunnen omat taitoni sillä saralla vielä vajaaksi. Meikkivalikoimani ei ole niin laaja mitä haluaisin ja osaaminen vain perustasoa. Meikkaaminen on myös (kaiken muun ohella) sitä jossa todella haluaisin kehittyä. Olen kuitenkin iloinen että meikit joilla teen, ovat suurimmaksi osaksi luonnonkosmetiikkaa. Tässäkin seuraavan kuvan meikissä muut tuotteet kuuluvat siihen kategoriaan, paitsi eyeliner.

DSC_2728 kopio

Viime viikonloppuna pääsin jälleen kuvaamaan myös Kolin kauniisiin maisemiin. Kävimme ystäväporukalla kiertämässä upean näköalareitin ja nauttimassa piknikin Akka-Kolin kallioilla. Ulkoilun jälkeen oli ihanaa päästä vielä rentoutumaan Koli Relax Spa:han. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja luulen että ottamiini kuviin sain tallennettua pienen palan sen päivän tunnelmaa. Elokuussa pääsen vielä tekemään yhden hääkuvauksen noihin samoihin maisemiin. Maltan tuskin odottaa! Myös kolmen päivän vaellus on suunnitteilla tehtäväksi Kolille. Sinne vaan tuskin otan ykkös kameraa mukaan. Suurin haasteeni sille reissulle mahtaakin olla se, että pääsen etenemään suunnitellusti ilman, että pysähtyisin joka välissä kuvien ottoon. Jospa vaan pystyisin nauttimaan hetkistä niinkuin ystäväni seuraavissa kuvissa. Näihin tunnelmiin ei kaipaa mitään lisää. Luonnossa on ihmisen hyvä olla.

DSC_2980 kopioDSC_2917 kopio