Oletko onnellinen nyt, vai sitten kun?

Perinteisen psykologian rinnalle on noussut viime aikoina huiman suosion saanut positiivinen psykologia. Tieteenala sai alkunsa vuonna 1998 ja sitä hyödynnetään yksilöiden ja yhteisöjen kukoistuksen edistämiseksi. Jos ajattelemme janan joka on asteikolla -10 ja +10, niin perinteinen psykologia keskittyy pääosin siihen, miten pääsemme miinuspuolelta nollatilaan. Kun taas postiivinen psykologia keskittyy siihen miten nollatilasta pääsee ns. kukoistuksen puolelle, eli plussa lukemille. Myös niin sanottuja negatiivisia ilmiöitä ja niiden mahdollisia hyviä vaikutuksia tutkitaan positiivisen psykologian toisessa aallossa.

Tunnetun onnellisuustutkimuksen mukaan keskimäärin 40 % meidän onnellisuudestamme on sellaista, johon voimme omilla toimillamme itse vaikuttaa

Olen jo jonkin aikaa ollut mukana positiivisen psykologian verkkokurssilla Kohti kukoistavaa elämää, joka perustuu kukoistuksen kehykseen. Sen elementit ovat myönteisyys, uppoutuminen, ihmissuhteet, merkitys, aikaansaaminen ja elinvoimaisuus. Ensimmäinen aihe, eli myönteisyys on paljon sitä miten päätät suhtautua asioihin. Onko lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Myönteisyys ei tarkoita sitä että aina täytyisi olla onnellinen tai iloinen. Enemmän se tarkoittaa sitä, että hyväksyt myös kurjat ja pahalta tuntuvat tunteet ymmärtäen että ne kuuluvat elämään. Myös elämän vaikeimmista hetkistä voi löytää jotakin hyvää. Yleensä elämässä vastaan tulevat haasteet kertovat meille jotakin. Kipu auttaa muutoksen tekemisessä. Yleensä elämässä tulleet kriisit näyttävät vasta jälkeenpäin sen hyvän mitä niistä seurasi.

insta3-1

Miten usein ajattelemmekaan olevamme onnellisia sitten kun.. odotamme aina jotakin tapahtuvaksi. Kuitenkin, sitten kun se jokin tapahtuu voi elämässämme olla taas uusia vaikeuksia. Samaan aikaan olisi siis tärkeää arvostaa tätä hetkeä ja nähdä se hyvä mitä itsellä on, ja toisaalta taas tiedostaa omat haaveensa ja kulkea rohkeasti niitä kohti. Myönteisyys ei ole asioihin tyytymistä. Myönteistä ajattelua voi harjoittaa pitämällä kiitollisuus päiväkirjaa. Voit joka ilta kirjata muutamia asioita ylös joista olet kiitollinen. Harjoitus on hyvä iltarutiini myös lasten kanssa, jolloin mietitään yhdessä kuluneen päivät kivoimmat jutut. Niihin mietteisiin on mukava nukahtaa.

 

Positiivisessa psykologiassa ajatellaan, että jokainen voi itse antaa elämälleen sen merkityksen. Kun tiedät vastauksen siihen, miksi nouset aamulla sängystä ja miksi olet täällä, saat elämääsi intoa ja intohimoa ja jaksat jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Merkitys yhdistää myös meidän menneisyytemme, nykyhetkemme ja tulevaisuutemme ja voimme ymmärtää erilaisia kokemuksia elämässämme. Oman elämän merkitys on iso asia ja merkityksen löytäminen ja tämän mukaan eläminen tuntuu mahtavalta.

 

Merkityksettömyyden tunne on tutkimusten mukaan yhteydessä mielenterveys- ja riippuvuusongelmiin. On siis hyvä tiedostaa omat arvot ja ne asiat jotka tuntuvat itsestä merkityksellisiltä. Toimitko omien arvojesi mukaan? Teetkö niitä asioita joilla on sinulle merkitystä? Välillä voi olla hyvä pysähtyä miettimään näitä asioita ja tarvittaessa alkaa tekemään muutoksia. Isot muutokset harvoin ovat helppoja, mutta ei ole myöskään hyvä jäädä olosuhteiden vangiksi. Toisaalta myös pienillä muutoksilla voi saada lisää merkityksellisyyttä omaan elämään. Toisten auttaminen voi olla siihen hyvä ensi askel.

 

 

Miten sinä voisit lisätä myönteisyyttä tai merkityksen tunnetta omaan elämääsi? Pystytkö löytämään jotain hyvää tilanteesta joka tuntuu tällä hetkellä kurjalta? Positiivinen psykologia on ikäänkuin mielen kuntosali. Sitä voi opiskella itsenäisesti eri teoksista, kuten esimerkiksi onnellisuusprofessori Markku Ojasen Positiivinen psykologia kirjoista. Itse sain ajatuksia ja poimin lainauksia Joyllan Kohti kukoistavaa elämää verkkokurssilta.

ajatussinulle_onnellisuus

 

Totuus taivaasta

Kirjojen lukemiseen on monesti vaikea löytää aikaa, mutta niiden kuunteluun jo paljon helpommin. Kuuntelen äänikirjoja usein kotona kotitöitä tehdessä tai lenkkeillessä. Myös automatkat ovat siihen hyvää aikaa. Viimeisin kuuntelemani kirja oli Yhdysvalloissa jättimenestyksen saanut teos Totuus Taivaasta. Tuossa kirjassa oman kuolemanrajakokemuksensa kertoo Harvardin käynyt neurokirurgi Eben Alexander, joka oli kuusi päivää koomaan vaipuneena. Noiden päivien aikana Ebenin ennen niin tieteellinen ja materialistinen käsitys elämästä, ihmisestä ja maailmankaikkeudesta muuttui täysin. Hänen tapauksensa on erittäin harvinainen, sillä noin pitkään kestäneen kooman jälkeen ennusteet henkiin jäämiseen, saati normaaliin elämään palaamiseen olivat todella epätodennäköiset.

9789510411339_frontcover_final_original

Aiemmin työskennellessään neurokirurgina Eben oli kuullut paljon potilaiden kertomuksia, jossa he olivat käyneet kuoleman rajalla. Silloin hän ei kuitenkaan osannut suhtautua niihin vakavasti, vaan sulki ne pois mielestään. Hänen sen hetkinen elämänkatsomuksensa oli niin sidoksissa tieteeseen, ettei hän edes yrittänyt ymmärtää.

Kuitenkin sairastuttuaan bakteerin aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen Eben vajosi koomaan. Hänen aivojensa ajattelua ja ihmisyyttä säätelevät osat lakkasivat toimimasta. Kooman aikana hänen perheensä varautui pahimpaan, sillä Ebeniä hoitaneet lääkärit eivät uskoneet hänen enää palaavaan tavalliseen elämään. Sairaalaan tuotaessa kuoleman todennäköisyys oli yli 90%, ja kuuden päivän kooman jälkeen 97%. Seisemäntenä päivänä kuitenkin tapahtui ihme. Eben heräsi koomasta täysin valppaana ja hänet irroitettiin hengityskoneesta.

Kooman aikana Eben koki sen, miten elämä ei pääty kuolemaan vaan jatkuu toisella puolella kauniimpana ja täydempänä. Hän sai useita vastauksia kysymyksiinsä ja tutustui syvemmin myös omaan itseensä. Hän kuvaili ensin epämiellyttävän alemman tason, josta avautui pääsy korkeammalle tasolle. Siellä hän näki kirkkaan valkoisen valon ja voimakkaat värit, kuuli rytmisen kauniin musiikin, näki upean laakson jossa oli miljoonia perhosia ja satoja muita sieluja. Hän kuvaili kokemuksen todellisemmaksi kuin elämän täällä maan päällä. Hän tunsi syvän rakkauden ja tiesi että kaikki on hyvin. Hänen kokemuksensa muutti sen aikaisemman käsityksen, että kuoleman jälkeen ei olisi enää minkäänlaista tietoisuutta.

”Tiedän että monet yrittävät mitätöidä kokemukseni ja että monet ohittavat sen oikopäätä, koska he kieltäytyvät uskomasta että se voisi mitenkään olla tieteellistä. Tai että se voisi ylipäänsä olla mitään muuta kuin sekavaa houretta.” -Eben Alexander.

Kokemuksen jälkeen Eben oli hyvin vaikuttunut omista kokemuksistaan, ja yritti kuvailla kokemaansa lääkäri kollegoilleen. ”Sehän hienoa Eben”, toiset olivat kommentoineet hänen kertomukseensa. Hän ymmärsi kyllä toisten ajattelun, sillä oli aiemmin myös itse suhtautunut potilaiden kertomuksiin samalla tavalla. Myöhemmin hän kuitenkin pystyi kumoamaan kaikki hypoteesit, joissa pyrittiin selittämään hänen kokemuksensa tieteellisesti. Hän on myös lukenut paljon muiden ihmisten rajakokemuksista, ja tunnistaa niissä olevat kuvaukset. Hän kuitenkin ymmärtää miten helposti kokemukset tulkitaan väärin, koska sanat eivät ole riittäviä niiden tuntemusten kuvailemiseen.

05-Dr-Eben-Alexander2

Itse olen aiemmin ajatellut henkisistä asioista puhuvien ihmisten kokeneen niin rajun vastoinkäymisen elämässään, että ikäänkuin henkinen ajattelu olisi jokin keino jolla tuohon tilanteeseen saa vain lohtua. Että asia olisi niin vaikea käsitellä, että sitä alkaa vain puhumaan rakkaudesta, jumalasta ja kuoleman jälkeisestä elämästä. Ikäänkuin elämältä olisi viety pohja ja täytyisi olla jotain mihin turvautua. Nyt olen kuitenkin toista mieltä. Nyt ymmärrän että kyse on siitä, että on oppinut ymmärtämään elämää paljon syvemmin. Tuo ymmärrys elämästä ja siitä, ettei se pääty kehon elintoimintojen loppuessa on hyvin lohdullinen. Kuoleman pelon poistuminen saa ihmisessä aikaan rauhan tunteen. Niinkuin Tohtori Ebenkin sanoi pian koomasta herättyään; Kaikki on hyvin. Maailma on sellainen kuin sen tuleekin olla, eikä meillä ole mitään pelättävää.

”Pohjimmiltaan osa minusta epäili yhä koko hämmästyttävän todellista koomakokemustani ja näin ollen myös tuonpuoleista todellista olemassaoloa. Sen osan mielestä kokemuksessani ei ollut mitään järkeä tieteellisestä näkökulmasta katsottuna. Ja tuo pieni ja sinnikäs epäilyksen ääni uhkasi romuttaa koko sen uuden maailmankatsomuksen, jota olin hitaasti muodostamassa.” -Eben Alexander.