Minulla on unelma. Voitko sinä auttaa?

Oletko haaveillut siitä, että saisit muutettua omaa elämääsi enemmän itsesi näköiseen suuntaan? Onko jokin elämäsi osa-alue sellainen, johon kaipaisit muutosta? Vai oletko kenties pienentänyt unelmiasi ajatellen, ettet kuitenkaan voi saavuttaa niitä asioita joista haaveilet? Aika usein emme uskalla unelmoida niin isosti kuin ehkä haluaisimme. Takaraivossa voi piillä ajatus siitä, että kaikkea ei voi kuitenkaan saavuttaa. Unelmien saavuttaminen on varmaan vähän parempiosaisten hommaa! Mutta mietimmekö koskaan mikä todellisuudessa estää meitä unelmoimasta isosti? Voisiko kaiken takana olla pelko siitä ettemme onnistukaan ja että tulemme pettymään?

Pelko on asia joka voi jarruttaa meitä hyvin monessa asiassa. Pelko epäonnistumisesta, häpeästä, nolatuksi tulemisesta tai siitä ettei meitä hyväksytä. On turvallisempaa vain pysyä paikallaan ja tyytyä siihen mitä on, kuin käsitellä niitä tunteita jotka seuraavat mahdollisesta epäonnistumisesta. Kuitenkin välillä voi olla hyvä ajatella itsensä vanhaksi, jolloin istut kiikkustuolissa ja ajattelet elettyä elämää. Voitko olla kiitollinen kaikesta siitä mitä olet tehnyt ja kokenut, vai onko asioita joita kadut? Yleisesti vanhuksille tehdyistä haastatteluista sekä kootuista elämän ohjeista voi lukea sen, että ne asiat jotka kaduttavat ovat niitä asioita jotka ovat jääneet tekemättä. Epäonnistumisia ei kannata vältellä, sillä niitä tulee elämässä vastaan jokatapauksessa. Olisiko parempi kohdata epäonnistumisia elämän varrella omia unelmiaan tavoitellen, vai vanhuksena sen vuoksi ettei edes yrittänyt. Voisitko sittenkin nujertaa pelon ja uskaltaa alkaa tavoittelemaan unelmiasi?

Unelmat voivat tarkoittaa hyvin eri asioita eri ihmisille. Joku voi unelmoida luksus elämästä Hollywoodissa, toinen taas siitä että voisi hidastaa, muuttaa maalle ja elää omavaraisesti. Jollekin haave voi olla enemmän aikaa lasten kanssa ja toiselle taas paikka uran huipulta. Unelmat voivat olla isoja tai pieniä, kunhan ne tuntuvat itselle tärkeiltä. Unelmien toteuttamisessa pääasia on se, että saisit omaan elämääsi lisää niitä elementtejä joiden avulla voisit elää parempaa ja enemmän itsesi näköistä elämää.

Itselle unelmoiminen on vahva osa omaa arkea. Olen kuitenkin ollut sen tason haaveilija, jolla on monta rautaa tulessa ja vaikeuksia tehdä päätöksiä siitä mihin haluaa keskittyä. On ollut monta unelmaa, mutta ei käytännön työkaluja niiden tavoittelemiseen. Alku syksystä Joensuun Kimmelissä järjestettiin Saa mitä haluat -kiertue, jossa itsensä johtamisen valmentaja Ilkka Koppelomäki luennoi unelmien tavoittelusta. Hänen missionsa on se, ettei Suomeen tulisi enää yhtään katkeraa vanhusta. Hän itse on saavuttanut monia sellasia tavoitteita jotka eivät aina ole tuntuneet mahdollisilta saavuttaa. Ilkka on esimerkiksi kiivennyt Afrikan korkeimmalle vuorelle, Kilimanjarolle. Hän usein vertaakin vuorelle kiipeämistä omien unelmien tavoitteluun. Unelmat saattavat alkuun näyttää valtavan suurilta ja saavuttamattomilta, mutta kun vaan joka päivä kulkee tavoitettaan kohti pienen askelin, niin on mahdollista saavuttaa se korkeinkin huippu. Matkan varrella voi välillä tuntua siltä ettei etene mihinkään. Silloin on hyvä kääntyä katsomaan taaksepäin ja nähdä se matka jonka on jo kulkenut. On hyvä tietää oma tavoite ja miettiä ne asiat joita voit tänään tehdä sen eteen, mutta koko reittiä ei tarvitse etukäteen määrittää. Riittää että lähdet liikkeelle.

Keinot unelmien tavoitteluun

Saa mitä haluat kirjassa on tuotu konkreettisesti esille ne keinot, joilla voit parhaiten päästä omiin tavoitteisiin. Listassa on seitsemän kohtaa, joista kerron tässä lyhesti:
1. Ole onnellinen juuri nyt. Elämässä on hyvä olla tavoitteita, mutta se ei tarkoita sitä ettet voisi olla onnellinen tässä hetkessä. Nauti siitä mitä sinulla jo on. Kiitollisuus tuo elämääsi lisää asioita joista voit olla kiitollinen.
2. Selvitä mitä haluat. Oletko koskaan määrittänyt selkeästi niitä asioita joita elämääsi haluat? On hyvin vaikea kulkea unelmiaan kohti, jos ei edes tiedä mitä ne ovat.
3. Valitse mihin haluat keskittyä. Voi olla hyvin haastavaa laittaa koko elämänsä uusiksi kerralla, joten on parasta valita yksi tavoite jota kohti haluaa pyrkiä ensimmäisenä.
4. Kirkasta tavoite. On hyvä määrittää tavoite tarpeeksi suureksi niin, että ajatus sen toteutumisesta saa sinut todella innostumaan.
5. Askel kerrallaan. Kun olet asettanut tavoitteesi tarpeeksi kauas, on sen jälkeen hyvä miettiä seuraavat askeleet joilla pääset lähemmäksi tavoitettasi.
6. Valitse ympärilläsi olevat ihmiset. Kuuluuko lähipiiriisi ihmisiä jotka haluavat kannustaa sinua tavoitteissasi? Tavoitteiden saavuttamisen kannalta on hyvä hakeutua niiden ihmisten seuraan, jotka haluavat tukea sinua.
7. Tarkista ympäristösi. Onko sinun mahdollista toteuttaa unelmasi tai sen tavoittelu siinä ympäristössä jossa nyt olet? Joskus unelmien saavuttaminen vaatii myös ympäristön vaihdoksen.

Kirjassa Ilkka painottaa myös sitä, että alkuun sinun ei tarvitse edes uskoa haluamiisi asioihin ja niiden saavuttamiseen. Riittää, että tiedät mitä haluat ja lähdet eteenpäin. Tämä on mielestäni lohdullinen tieto. Tämän ajatuksen avulla voi jo vähän revitellä omien unelmiensa suhteen. ”Mikä olisi siisteintä ikinä?” On myös Ilkan käyttämä ajatuksia herättävä kysymys.

Itselleni noiden neuvojen kolmas kohta on se, jossa olen ollut jumissa jo vuosia. Minusta elämässä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista etten yksinkertaisesti ole osannut päättää sitä, mihin haluaisin keskittyä. Tästä ei varmaan ole vaikea päätellä sitä, että kymmenen eri asian tekemisessä on vaikea onnistua mitenkään erinomaisen hyvin. Olenkin jo pitkään miettinyt että olisin varmaan hurjan hyvä jossakin yhdessä asiassa, jos keskittäisin kaiken energiani siihen. Energian hajaantuminen on varmasti ollut esteenä sille, etten ole saavuttanut mitään kovinkaan isoa. Haluan kuitenkin kertoa niistä asioista joita olen tähän mennessä saavuttanut ja joista voin olla kiitollinen.

Jo toteutuneet unelmani

1. Oma perhe. Arvoasteikossani perhe on ollut aina ykkös sijalla. Nyt minulla on myös oma pieni perhe; mies ja kaksi lasta. Heidän avullaan opin valtavasti uutta joka päivä. Myös läheiset suhteet muuhun perheeseen, sukuun ja ystäviin pysyvät aina ykkösenä.
2. Parturi-kampaajan ammatti. Tämä oli ammatti josta jo lapsena haaveilin. Vaikka en tee sitä enää työkseni, niin pystyn hyödyntämään taitoa edelleen ja olen kiitollinen siitä osaamisesta.
3. Valokuvaajan työ. En voisi olla enää yhtään onnellisempi siitä että opiskelin itseni myös kuva-artesaaniksi. Olen saanut siitä loistavan lisätyön sekä harrastuksen. Jo pelkästään omat perhekuvat ovat niin arvokkaita tämän osaamisen myötä.
4. Monipuolinen työ ja kouluttautuminen. Olen aina haaveillut siitä että saan tehdä työkseni montaa eri asiaa. Tällä hetkellä teen myyntityötä, blogia, Microblading pigmentointeja, valokuvausta sekä kuumakivihierontaa. Lisäksi opiskelen Theta healing -tekniikkaa.
5. Yrittäjyys. Aloitin yrittäjänä toimimisen 19 vuotiaana. Toimin palkkatyöläisenä ainoastaan pienen ajanjakson tänä vuonna, mutta palasin takaisin yrittäjyyteen. Se todella tuntuu omalta.
6. Hyvä olo. Se että minulla on hyvä olla itseni kanssa on tosi tärkeää. Vaikka meillä on pienet lapset ja melko hektinen arki, niin olen pystynyt myös huolehtimaan itsestäni niin että minun on hyvä olla.
7. Positiivisuus. Positiivinen elämän asenne on asia jota olen tavoitellut. Se oli hieman kadoksissa väsymyksen alla jossakin vaiheessa kun lapset olivat pienempiä, mutta nykyisin ainakin pääosin ajattelen asiat positiivisen kautta.
8. Oma työhuone. Olen onnistunut löytämään omiin tarpeisiini juuri täydellisen työhuoneen, jota pystyn ylläpitämään vaikka käyttöä sille on melko vähän.
9. Tuloa monesta eri lähteestä. Olen onnellinen siitä että pystyn tekemään töitä monella eri tavalla monessa eri paikassa. Myös edustamieni tuotteiden verkkokauppa sekä työhuoneen vuokraaminen Airbnb´n kautta ovat tuoneet pientä lisätuloa.
10. Luovuuden käyttäminen. Saan hyödyntää omaa tarvettani luovuuteen valokuvauksen, Microbladingin ja tämän blogin myötä. Myös väsyneimpinä aikoina lasten kanssa ollessa kirjoitin iltaisin mielummin blogia, kuin että olisin mennyt ajoissa nukkumaan.
11. Australian reissut. Olen päässyt jo kaksi kertaa matkustamaan Australiaan, joista molemmilla kerroilla olin siellä noin 6 viikon pätkän. Uskalsin unelmoida ja ne unelmat totetutui.
12. Myöhäiset aamut. En ole ikinä ollut mikään aamuihminen ja tavoitteeni on ollut se, ettei minun tarvitsisi koskaan aloittaa päivääni kukonlaulun aikaan. Lapset ovat nukkuneet aina hyvin ja enkä ole tarvinnut aloittaa töitäni ennen aamu yhdeksää.
13. Oma koti. Vaikka meillä ei vielä ole sitä unelmien kotia josta haaveilemme, niin koti kuitenkin. Ehkä juuri sopiva tähän hetkeen.
14. Yhteistyöt. Olen saanut tehdä monia mielenkiintoisia yhteistöitä mm. valokuvaukseen ja blogiin liittyen. Valokuvausopinnoissa pääsin tekemään juttua pienlentokoneen kyytiin ja kuvaamaan lavan eteen Kuopio rockiin. Kampaamoaikoina tehtiin upeita näytöksiä yökerhoihin ja messuille. Tällä hetkellä olen erityisen kiitollinen Coruu silikonikorujen tuotekuvauksista, Uumen hyvänolon tapahtumien blogiyhteistöistä sekä työstäni Pieni kulkija hankkeen parissa.

On hieno huomata että jo totetutuneita unelmia on noinkin pitkä lista. Harvemmin ehkä tulee mietittyä niitä asioita joita on jo saanut. Liian usein katse on ainoastaan tulevaisuudessa ja siinä, mitä itseltä puuttuu. Tässä voidaan ajatella taas sitä Ilkan kertomusta vuorelle kiipeämisestä, jossa hän kertoi että kun katse oli kokoajan vuoreen päin, niin oli tunne että matkan teossa ei ole edistynyt juuri ollenkaan. Kuitenkin kun välillä kääntyi katsomaan taaksepäin leiriä josta he olivat lähteneet, hän huomasi miten pitkän matkan oli jo kulkenut. Välillä on siis hyvä pysähtyä ja huomata se, mihin asti olet jo tullut ja olla kiitollinen siitä.

Omat tavoitteeni

Ilkka kannusti myös luennollaan kertomaan ääneen omista haaveistaan, sillä siten unelmat tulevat konkreettisemmiksi ja voit jopa löytää ympärillesi ihmisiä jotka haluavat tukea sinua. Näin minäkin nyt aion tehdä. Ja kuten aiemmin oli mainittu, unelmien suhteen ei kannata olla vaatimaton vaan asettaa ne niin että ajatus niiden toteutumisesta saa hymyn huulille ja mahanpohjan kihelmöimään. Nämä ovat siis minun tämän hetkiset unelmani:

1. Haluan saada itselleni säännöllistä passiivista tuloa verkostomarkkinointityön parissa niin, että kaikki muu työ on vain ekstraa ja voin tehdä niitä tekemisen halusta, enkä rahan vuoksi. Voin olla taloudellisesti riippumaton ja hyödyntää varallisuutta kaikkiin niihin asioihin joista nautin.
2. Haluan että matkustelu on osa työtä sekä arkea. Haluan että voimme matkustaa perheenä useamman kerran vuodessa ja voin halutessani yhdistää työnteon niihin ilman, että se kuitenkaan tuntuu työltä.
3. Haluan saada blogini tuottamaan paremmin ja päästä tekemään paljon siistejä juttuja sen avulla.
4. Haluan harrastaa liikuntaa säännöllisesti niin että tunnen olevani hyvässä kunnossa ja lisätä harrastuksiini myös jonkinlaista tanssia.
5. Haluan säännöllisesti kehitää itseäni käymällä erilaisissa koulutuksissa, luennoilla, seminaareissa ja tapahtumissa, sekä lukemalla tai kuuntelemalla kirjoja.
6. Haluan työskennellä monipuolisesti ihmisten parissa, sekä myös itsenäisesti kotoa- tai vaikka ulkomailta käsin aikaan tai paikkaan sitoutumatta.
7. Haluan meidän perheelle ihanan oman kodin, joka on juuri meidän näköisemme, raikas ja moderni, jossa meidän kaikkien on hyvä olla ja johon voimme myös halutessamme majoittaa ystäviä ja perhettä.
8. Haluan että kaikki perheessäni ja ystäväpiirissäni voivat hyvin ja saavat elää omannäköistään elämää niin, että heillä on hyvä olla.
9. Haluan pystyä kasvattamaan lapsistamme elämää ja ihmisiä pelkäämättömiä oman tiensä kulkijoita, jotka rohkeasti ja muita kunnioittaen kulkevat omia polkujaan.
10. Haluan saada tehdä työtä jossa jollakin tavalla pääsen kouluttamaan toisia tai muuten puhumaan isolle joukolle ihmisiä.
11. Haluan olla paras mahdollinen versio itsestäni niin puolisona, äitinä, ystävänä, lapsena, yrittäjänä kuin työkaverinakin. Haluan että ihmiset viihtyvät seurassani.
12. Haluan saada hyödynnettyä oman innokkuuteeni parhaalla mahdollisella tavalla niin, että se kohdentuu juuri oikeisiin, minua eteenpäin vieviin, sekä iloa muille tuottaviin asioihin.
13. Haluan saada reilusti aikaa kirjoittamiselle ja kuvaamiselle. Haluan joskus kirjoittaa itse, tai olla jollakin muulla tapaa mukana tekemässä kirjaa, tai muunlaista teosta.
14. Haluan mielenkiintoisia uusia työtarjouksia tuotekuvauksiin ja blogiin liittyen.
15. Haluan lisää kiireetöntä aikaa oman perheen ja ystävien parissa.
16. Haluan voida auttaa ihmisiä voimaan henkisesti paremmin esimerkiksi Theta healing tekniikan avulla, sekä jakaa tietoa siitä että ihmisen sielu jatkaa elämää vielä fyysisen kehon kuoleman jälkeen.
17. Haluan auttaa ihmisiä voimaan fyysisesti paremmin edustamieni tuotteiden avulla.
17. Haluan saada lisää seuraajia omalle sekä yritykseni Instagram tileille. Seuraajista on hyötyä yritystoimintaani ajatellen.
18. Haluan onnistua nykyisessä työssäni Pieni kulkija hankkeen parissa. Tiedän että teemme todella tärkeää työtä.
18. Haluan että tämän kirjoituksen myötä minulle tulee yhteydenottoja ihmisiltä jotka haluavat tehdä yhteistyötä kanssani tai olla muuten tukena unelmieni toteutuksessa.

Fokusointi ja ensi askeleet

Olipas se vaan helpottavaa saada kaikki unelmat sanottua. Nyt sitten seuraava asia olisi selvittää se, mihin haluan ensimmäisenä keskittyä ja kirkastaa se tavoite. Tämä on usein ollut minulle kaikista vaikeinta. Nyt kuitenkin olen tehnyt päätöksen ja valitsen työn verkostomarkkinoinnin parissa. Se taas voi mahdollistaa monta muuta asiaa, kuten matkustelun, oman ja läheisten hyvinvoinnin, sekä monipuolisen vapaamman työn. Ajan myötä se voi myös lisätä vapaa-aikaa, jolloin voin toteuttaa muita listalla olevia asioita. Yksi konkreettinen tavoite voisi olla se, että saavuttaisin ensi vuoden aikana sellaisen tason, jossa on mahdollista saada työsuhdeauto. Tämä kuulostaa siis todella kovalta tavoitteelta, mutta nyt se on sanottu! Yksi loistava esimerkki on Joensuulainen Heljä-Tuulia, joka tavoitti tuon tason vain puolessa vuodessa. Vaikkakin se vaatii paljon työtä, niin on se silti täysin mahdollista saavuttaa.

Tavoitteen kirkastaminen
Tavoitteeni on saada itselleni säännöllinen passiivinen tulo PM-International yhtiön ja Fitline tuotteiden parissa. Ensi vuoden tavoitteeni on saavuttaa IMM-taso. Tuon työn myötä minulla on paremmat mahdollisuudet toteuttaa myös muita listalla olevia unelmiani. Työhön voin yhdistää matkustelun, kirjoittamisen ja kuvaamisen. Työtä voin tehdä ihmisten parissa, mutta itsenäisesti. Voin saada työkavereikseni parhaimmat ystäväni ja perheenjäseneni. Voin saada parempaa terveyttä itselle sekä läheisilleni. Voin kehittää itseäni ja kouluttaa muita. Voin vihdoin kokea oman innokkuuteeni eteenpäin vieväksi voimaksi. Voin työskennellä monipuolisesti, sekä passiivisen tulon avulla lisätä vapaa-aikaa itselleni ja perheelleni.

Askel kerrallaan
Seuraava askeleeni on tutustua lisää tuotteisiin ja alkaa kertomaan niistä, sekä liiketoimintamahdollisuudesta muille. Asiakashankita on ykköstavoite tässä, kuten missä tahansa muussakin liiketoiminnassa. Haluan myös saada omaan tiimiini huippu tyyppejä, joiden kanssa tehdä tätä työtä yhdessä.

Ympärillä olevat ihmiset
Toivon että saisin kaiken mahdollisen tuen unelmiini tällä hetkellä ympärilläni olevilta ihmisiltä, etenkin kaikkein läheisimmiltä. Aion myös hyödyntää tukea jota tiedän saavani Fitlinen porukasta ja Supernova tiimistä. Silloin kun ihmisillä on samanlaisia tavoitteita, he voivat parhaiten kannustaa toisiaan onnistumaan. Loistavina esimerkkeinä minulle toimii aiemmin mainitsemani Heljä, joka sai Fitlinesta päätyön puolessa vuodessa, sekä yhdessä miehensä kanssa liiketoimintaa tekevä Peppiina. Heidän arjessaan on paljon sellaisia asioita joita itsekin haluan tavoitella. Myös ystäväni ja oma sponsorini Sanna on varmasti ihminen kenen kanssa tulemme tekemään tätä työtä yhdessä.

Ympäristön tarkistus
Nykyinen ympäristö sopii erinomaisesti unelmieni tavoitteluun tässä vaiheessa.

Voisitko sinä auttaa?

Ilkka puhui luennollaan myös siitä, miten apua muilta ihmisiltä on hyvä oppia pyytämään ja vastaanottamaan. Itse olen saanut paljon apua äidiltäni ja isältäni, jotka ovat auttaneet minua paljon taloudellisesti. Ilman sitä olisin ollut pulassa heti yrittäjyyteni alkumetreillä. Samoin mieheni on joutunut tekemään töitä kahden edestä samalla, kun itse olen tavoitellut unelmaa yrittäjyydestä ja kouluttautunut kokoajan lisää. Olen todella onnellinen siitä että hulluimmat ajat ovat nyt jo ohi. Myös entinen kampaamoalan työkaverini Leila oli merkittävä apu yrittäjäurani alussa. Yksin en olisi mitenkään osannut. Ystäviltäni saan aina parasta henkistä tukea kaikkeen siihen mitä teen. Kaikille asiakkailleni olen kiitollinen siitä että he ovat valinneet juuri minun palveluni ja antaneet tukensa yrittäjyyteeni sitä kautta.

Yksi konkreettinen asia jota usein pyydän asiakkailta on se, että voisivatko he käydä jättämässä arvostelun palvelustani omille sivuilleni. Positiivisen tai rakentavan palautteen saaminen asiakkailta on äärettömän arvokasta. Itse pyrin usein antamaan palautetta hyvästä palvelusta tai jakamaan julkaisun jossa mainitsen paikan jonka palveluun olen ollut tyytyväinen, koska tiedän miten tärkeää se yrittäjille on. Nyt kun aion harjoitella avun pyytämistä, niin tässä niitä tulee. Pystyisitkö sinä auttamaan minua jossakin näistä?

1. Oletko joskus saanut minulta hyvää palvelua (esim. kulmat, hiukset, kuvaus tai hieronta)? Voitko tykätä Facebook sivuistani sekä suositella niitä ystävillesi? Tuttujen kautta kuullut suositukset hyvästä palvelusta on parasta mainosta yritykselle.
2. Oletko Instagramissa? Voitko alkaa seuraamaan yritykseni hetki_itselle tiliä, sekä henkilökohtaista maiju_rissanen tiliäni?
3. Haluatko hyödyntää tarjoamiani palveluja (esim. Microbladig, kuumakivihieronta, valokuvaus) tai antaa lahjakortin jollekin läheisellesi? Joulu on tulossa, ota tästä koppi.
4. Onko sinulla yritys joka haluaa tukea Pieni kulkija hankettamme, tai tunnetko ketään kellä olisi? Yhteistyökumppanina yritys saa positiivista näkyvyyttä.
5. Voitko alkaa seuraamaan blogiani niin että saat ilmoituksen sähköpostiin aina jokaisesta uudesta julkaisusta? Se onnistuu blogissani olevan Seuraa -painikkeen kautta.
6. Onko sinulla sellainen palvelu tai tuote, jolle kaipaat enemmän näkyvyyttä? Voit ehdottaa blogiyhteistyötä. Töihini voit tutustua Hetki itselle sivuillani.

Tärkeimmät avunpyynnöt kohti seuraavaa tavoitettani tulevat tässä

1. Oletko kiinnostunut kokeilemaan Fitline optimaalisettiä tai muita tuotteita, täydellä 30 päivän palautusoikeudella? Voit yllättyä siitä miten ihana niitä on käyttää ja miten hyvän olon niiden avulla voit saavuttaa. Kokeilu on täysin riskitöntä.
2. Haluatko kuulla lisää liiketoimintamahdollisuudesta Fitline tuotteiden parissa? Voisitko ajatella tekeväsi töitä minun kanssani ja kuulua porukkaan joka haluaa kannustaa myös sinua menestymään? Tai haluaisitko ansaita pienen lisätulon muun työsi ohella? Kurkkaa nämä tarinat ja näe mahdollisuus myös omalla kohdallasi.
3. Voitko jakaa tämän blogijulkaisun omissa somekanavissasi ja mainita siinä yhteydessä ainakin yhden oman unelmasi. Unelmat saavat voimaa silloin kun niistä kerrotaan eteenpäin.

Nyt todella tuntuu siltä että vihdoin minulla on selkeytynyt unelma, sekä keinot sen tavoittelemiseen. Enää jää nähtäväksi tapahtuuko toteutus siinä aikataulussa jonka olen asettanut. Täytyy vielä mainita että Ilkan Saa mitä haluat -luento sekä -kirja ovat antaneet minulle paljon selkeyttä unelmieni määrittämiseen, sekä siihen, että tiedän miten edetä. Toivon että tämä olisi iso käännekohta elämässäni, jolloin alan pelkän haaveilun sijaan tehdä unelmiani todeksi. Joko sinä olet valmis tavoittelemaan omia unelmiasi? Voisitko jakaa niistä tärkeimmän jo muillekin?

Tunnistatko maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ihmissuhteissasi?

Syyskuun alussa Joensuun Sokos hotel Kimmelissä puhuttiin meille kaikille tärkeästä asiasta, nimittäin rakkaudesta. Tara Lange on kirjailija, valmentaja, Tajunnan Virtaa-podcastaaja ja suosittu luennoitsija. Taran Rohkeat askeleet kohti rakkautta -luento toi hauskalla tavalla ymmärrystä useimpiin parisuhteen ongelmakohtiin feminiinisyyden ja maskuliinisuuden näkökulmasta katsottuna. Luennolla ei osoiteltu ketään sormella tai nostettu esiin kenenkään ”huonoja puolia”, päinvastoin. Feminiinisyyden ja maskuliinisuuden tunnistaminen toi ymmärrystä moneen arkiseen asiaan ja sai kuuntelijat nauramaan tutulta kuulostaville tilanteille.

Tara kertoi siitä, miten usein rakkauden huumassa ihastumme toisessa ihmisessä samanlaisuuteen. Ihastumme ikäänkuin peilikuvaamme. Alkuun tuntuu siltä että ”Mehän olemme niin samanlaisia ja ajattelemme kaikesta täysin samalla tavalla!”. Kuitenkin myös jokin erilaisuus toisessa viehättää. Ajan myötä tuo erilaisuus alkaa kuitenkin korostua ja huomaatte olevanne toistenne vastakohdat. Tuo vastakohtaisuus voi viedä jopa raivon partaalle. Toisen ajatuksia tai käytöstä on ehkä vaikea sietää. Taran mukaan parisuhde alkaa vasta siinä kohtaa kun alkaa ärsyttää. Voitte yhdessä päättää haluatteko kasvaa yhdessä ja oppia, vai annatteko erilaisuuden viedä teidät erilleen. ”Me ikäänkuin kasvoimme erilleen.” Tuo erilaisuus on kuitenkin se jossa molemmilla on mahdollisuus oppimiseen ja kasvuun.

Vaikka maskuliinisuus liitetäänkin miehisyyteen ja feminiinisyys naiseuteen, niin se ei kuitenkaan ole sukupuolisidonnaista. Yleensä ihmisillä jompi kumpi puoli on toista vahvempi, mutta sekä miehistä että naisista olisi hyvä löytyä molempia. Yleensä se mikä määrittää oletko enemmän maskuliininen vai feminiininen on se, että samaistut enemmän jompaan kumpaan vanhempaan ja alat toimimaan samalla tavalla. Voit esimerkiksi alkaa kopioimaan äitisi maskuliinista käytöstä, jossa nainen on aina perheen pää ja asioista päättävä henkilö. Tai jos esimerkiksi feminiininen isäsi on sinulle läheisempi tai muuten esikuvasi, voit alkaa toimimaan enemmän hänen tavallaan.

Feminiisyyteen liittyy vahvasti esimerkiksi tunteet, myötätunto, kuuntelu, kärsivällisyys, ymmärtäväisyys, pehmeys, hellyys, intuitiivisuus, hetkessä eläminen ja ihmissuhteiden ajatteleminen. Kuten tästä voi päätellä, feminiiniset ihmiset tulevat hyvin toimeen ihmisten kanssa. Kuitenkin feminiinisyyteen liittyy myös turvallisuushakuisuus, epävarmuus ja harkitsevuus. Feminiinisen henkilön haasteena onkin mm. omien puolien pitäminen, päätöksenteot sekä rohkeus ilmaista esimerkiksi vihan tunteita. Äärimmäisen feminiininen ihminen ajattelee niin paljon muita, kuuntelee ja ymmärtää, että hän helposti unohtaa itsensä ja omat tarpeensa. Liika kiltteys ei tee kenellekään hyvää. Feminiinen ihminen on juuri oikea henkilö antamaan pienille lapsille heidän tarvitsemaansa pehmeää rakkautta, joka vaatii paljon katseita, hoivaa, läheisyyttä ja ymmärrystä. Siksi useimmiten juuri äidit herkistyvät näille aisteille, jotta he voisivat parhaiten vastata vauvan tarpeisiin.

Kun feminiininen ihminen on hyvä pienten lasten kanssa, niin maskuliinista kovaa rakkautta tarvitaan taas viimeistään lasten teini-iässä, jolloin pelkät kauniit sanat eivät enää riitä.

Maskuliinisuuteen taas kuuluu mm. kovuus, päätöksenteot, rajojen asettaminen ja rikkominen, viha, rohkeus, teot, haasteet, haaveet ja päämäärätietoisuus. Maskuliinisilla henkilöillä on hyvin usein jokin päämäärä jota kohti he pyrkivät. He ovat hyviä johtajia ja usein menestyvätkin hyvin työelämässä. Haasteena maskuliinisilla ihmisillä kuitenkin on ihmissuhdetaidot. Jos maskuliinisuus on äärimmäistä, kovaa ja sulkeutunutta, on silloin kenenkään kovin vaikea päästä lähelle. Tästä esimerkkinä tulee juuri mieleen tyypillinen esimerkki menestyneestä lääkäristä, joka latelee potilaille totuuksia näyttämättä juurikaan kiinnostusta potilaan tunteita kohtaan. Kun feminiininen ihminen on hyvä pienten lasten kanssa, niin maskuliinista kovaa rakkautta tarvitaan taas viimeistään lasten teini-iässä, jolloin pelkät kauniit sanat eivät enää riitä. Tässä juuri on loisto esimerkki siitä, miten molempia puolia tarvitaan.

Ei siis ole niin että yksinomaan feminiinisyys tai maskuliinisuus olisi huono tai hyvä asia. Kummastakin löytyy molempia. Ihanteellista olisi silloin, kun löytäisi tasapainon näiden kahden välille. Feminiinisen henkilön olisi hyvä saada lisää rohkeutta niin, että hän voisi paremmin puolustaa itseään ja tehdä rohkeita päätöksiä. Monelle feminiiniselle henkilölle myös vihan tunteet ovat sellaisia joita on vaikea hyväksyä sekä ilmaista ja sen vuoksi kätkettyä vihaa voi olla vuosienkin takaa. Maskuliiniset ovat taas rohkeampia ilmaisemaan vihaansa, mutta oppia voisi tulla esimerkiksi siihen miten vihan voisi ilmaista niin, että toisen tunteet tulisi otettua paremmin huomioon. Haastavaa maskuliinisille voi olla myös surun näyttäminen ja ylipäätään tunteista puhuminen. Jos parisuhteessa on kaksi ääripäätä, voi yhteiselo olla melko haastavaa. Tavoitteena silloin olisi tasapainon löytyminen.

Omalta mukavuusalueelta poistuminen voi tuntua erittäin epämiellyttävältä. Tämä on kuitenkin juuri sitä kasvua ja oppimista, jota elämässä kuuluukin tehdä.

Miten sitten tasapainon voi saavuttaa jos toinen ei vaan muutu? Siinäpä se. Silloin asiaa on hyvä lähteä kehittämään toisesta suunnasta, eli itsestäsi. Toista on hyvin vaikea muuttaa, mutta jos muutat itseäsi niin annat silloin mahdollisuuden myös toiselle muuttua. Jos olet äärimmäisen maskuliininen, voi olla alkuun hankalaa opetella koskettamaan, katsomaan silmiin, kertomaan tunteista tai näyttämään välittämistä. Feminiinisen haasteena voi olla juuri vihan tunteiden näyttäminen, päätösten tekeminen ja Ei sanan sanominen. Kaikkea voi kuitenkin oppia. Alkuun voi tuntua että olet kompasteleva hirvenvasa joka ottaa ensi askeleitaan. Omalta mukavuusalueelta poistuminen voi tuntua erittäin epämiellyttävältä. Tämä on kuitenkin juuri sitä kasvua ja oppimista, jota elämässä kuuluukin tehdä. Voit toki valita myös mukavuusalueen. Sen hintana voi kuitenkin olla se, että toinen kasvaa ja sinä jäät paikoillesi.

Maskuliinisilla ja feminiinisillä on olemassa tyypillisiä tarpeita, jotka tiedostamalla voit oppia antamaan toiselle sitä mitä hän tarvitsee. Feminiinisiä tarpeita ovat: NÄE MINUT, KOSKETA MINUA, KUUNTELE MINUA, TUNNE MINUT ja KUNNIOITA TUNTEITANI. Juurikin tunteet ja niiden kuuleminen ja ymmärtäminen on feminiinisille erittäin tärkeää. Usein ei tarvita edes ratkaisuja, kuten maskuliininen mies voi helpoisti asian tulkita, vaan riittää kun ymmärtää. Myös esimerkiksi lasten itku pyritään usein lopettamaan sanomalla ”älä itke” tai kääntämällä huomio muualle. Itkukin on tärkeä hyväksyä ja ymmärtää.

Maskuliinisia tarpeita ovat: KEHU MINUA, KANNUSTA MINUA, ARVOSTA MINUA ja HAASTA MINUA. Maskuliininen ihminen tarvitsee erityisesti vapautta ja haasteita. He ovat hyvin usein menossa kohti jotakin uutta, johon kannustaminen ja arvostus on toivottua. Maskuliiniset näyttävät usein arvostuksensa myös muita kohtaan tekojen, ei niinkään sanojen kautta.

Näitä tarpeita ajatellen voidaan miettiä esimerkiksi huonosti voivia nuoria yhteiskunnassamme. Voisiko paha olo kummuta siitä, että edellämainitut tarpeet eivät ole tulleet tyydytetyiksi. On kuitenkin kyse aika perus asioista, jotka eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä kaikille. On myös kovin vaikea antaa toiselle sitä, mitä ei ole itse saanut. Jos kuitenkin olet aikuinen ja sinulla on lapsia, voit aloittaa siitä että annat itse itsellesi niitä asioita joista olet jäänyt vaille. Sen myötä voit lopettaa kierteen ja alkaa antamaan tarvittavia asioita myös lapsillesi.

On siis hyvin tärkeää että erilaiset tarpeemme tulevat nähdyksi ja kuulluksi ja että saamme niitä asioita joita kaipaamme. Yksi tapa tarkastella parisuhdetta, tai oikeastaan mitä tahansa suhdetta on maskuliinisuuden ja fiminiinisyyden kautta. Vaikka tasapainon löytyminen niiden välille onkin tärkeää, niin parisuhteessa samanlaisuus ei kuitenkaan ole tavoite. Siinä vaiheessa ihtohimon on vaarana sammua. Kaksi maskuliinista tai kaksi feminiinistä harvoin vetävät toisiaan puoleensa. Omaa suhdetta on kuitenkin hyvä elävöittää sen sijaan että toimisi aina samalla tavalla. Jos olet esimerkiksi feminiininen mies, voit kokeilla lisätä eroottista jännitystä ottamalla ohjat käsiisi. Maskuliinisena naisena taas, voit korostaa naisellisia puoliasi ja kokeilla pehmeämpää lähestymistapaa. Itse ajattelen sen myös niin, että voi olla aika raskastakin olla aina joko feminiininen tai maskuliininen. Feminiininen henkilö voi kuormittua kaikkien kuuntelemisesta ja auttamisesta sekä ylipäätään siitä että suhtautuu kaikkeen niin tunteella. Maskuliiniset saattavat taas väsyä olemaan vahvoja ja pärjääviä. Jos tunnistat näitä itsessäsi tai toisessa, niin voit ehkä paremmin ymmärtää asioita ja olla toisen apuna siinä, missä hän tarvitsee ymmärrystä. Ole ymmärtäväinen myös itsellesi. Anna tunteesi näkyä, olivat ne sitten vihaa tai surua. Hyväksy se millainen olet, mutta rohkaise itseäsi astumaan myös epämukavuusalueelle. Hyväksy epätäydellisyys itsessäsi sekä toisessa. Se avaa ovia ymmärrykseen ja kasvuun.

Niitä ketä aihe kiinnostaa suosittelen lukemaan Taran kirjan Ilman sinua ei olisi minua. Voit myös tutustua Taran pitämiin luentoihin ja retriitteihin hänen nettisivuillaan sekä kuunnella Taran ja Sanna Tertsusen Tajunnan virtaa podcasteja, joissa keskustellaan rehellisesti mm. tunteista, traumasta, parisuhteesta, vanhemmuudesta, kasvusta, kasvukivuista.

Teksti on kirjoitettu Taran luentoa referoiden, mutta olen myös lisännyt siihen omia ajatuksiani ja näkemyksiäni aiheeseen liittyen.

Miten suhtautua surevaan?

 

DSC_9800 kopio

 

Viime aikoina olen pohtinut paljon surua ja sitä miten eri tavalla ihmiset käyvät sitä läpi. Toiset haluavat puhua, mutta joillekin se tekee liian kipeää. Osa haluaa käydä surua läpi yhdessä muiden kanssa ja jotkut taas vetäytyä yksinäisyyteen. Surun käsittelyyn ei taida olla olemassa yhtä oikeaa tapaa, eikä myöskään siihen miten sureva olisi hyvä kohdata. Se varmasti pelottaa. Ei haluaisi sanoa mitään tyhmää. Myös se voi mietityttää että haluaakohan läheisensä menettänyt että osanotot tullaan sanomaan paikassa kuin paikassa. Mitä jos tapaatte kaupan kassajonossa. Olisiko parempi vaan puhua jostain muusta, tai olla niin kuin ei huomaisikaan?

DSC_1243 kopio

 

Oman isäni kuolemasta on nyt puoli vuotta ja itselleni aiheesta puhuminen on ollut hyvin helpottavaa. Ennen en tykännyt itkeä muiden nähden, mutta nykyään se on helpompaa. Minua ei siis ole haitannut jos asia on otettu puheeksi isossakin joukossa ja hautajaisetkin koin voimaa antavana. Oli ihanaa kokea surua yhdessä muiden kanssa. Toki on ollut myös aika jolloin isän kohtalo on suututtanut, eikä sitä olisi halunnut uskoa todeksi. Se vaihe oli silloin kun isä vielä eli ja kävi läpi sairauttaan. Lopulta ei kuitenkaan voinut muuta kuin hyväksyä tilanteen ja tuntea suru niin voimakkaana kuin se tuli. Kaikki toisilta ihmisiltä saatu tuki tuntui hyvältä. Tiesi ettei ollut surun kanssa yksin.

Ymmärrän myös että oma tilanteemme on ollut hyvin luonnollinen ja olemme ehtineet sopeutua tilanteeseen ja kokea surua pidemmän aikaa jo ennen isän poismenoa. En osaa kuvitella miltä suru voi tuntua silloin kun se todella yllättää. Luulen että silloin asia olisi paljon vaikeampaa hyväksyä. Niin paljon asioita jäisi sanomatta ja tekemättä. Niin paljon kysymyksiä. Entä jos?

DSC_1272

Surun kokeminen on niin yksilöllistä, että sen suhteen on hyvä kuulostella ja kunnioittaa jokaisen omaa tapaa. Itse olen tykännyt puhua paljon, mutta en voi sillä olettamuksella kohdata toista surevaa. Mielestäni on hyvä osoittaa surevalle se, että olet nähnyt hänet ja olla avoimena jos hän haluaa kääntyä puoleesi. Luulen että ymmärtävä halaus ihan ilman sanojakin kertoo sen että välität. Itselleni tulleet viestit ja sanat kuten ”otan osaa”, ”voimia” ja ”jaksamista” ovat kaikki tuntuneet siltä, että meistä välitetään. Kuitenkin myös puhumattomuus voi olla merkki siitä että huomioi toisen surun. Ei halua muistuttaa aiheesta ja saada taas itkua tulemaan. Sen vuoksi koen tärkeänä sen, että sureva itse myös osaisi pyytää apua jos tuntee sitä tarvitsevansa ja ottaisi asian puheeksi jos kokee puhumisen helpottavana. Toisten on todella vaikeaa miettiä millä tavoin osaisi olla parhaiten avuksi. Tässä kuitenkin omakohtaisia vinkkejä siihen miten voit kohdata surevan:

  1. Ota yhteyttä tavalla tai toisella.
  2. Kuuntele jos sinulle halutaan kertoa.
  3. Kohtaa rohkeasti. Jo katse ja hiljainen halaus kertoo että välität.
  4. Kysy voitko olla jossakin avuksi.
  5. Älä unohda, vaan muista että suru ja ikävä kulkee mukana pitkään.
  6. Ehdota jotain arjesta poikkeavaa kun aikaa on hieman kulunut.
  7. Ole läsnä.

Uskon että toiset ihmiset eivät tarkoita puheillaan tai puhumattomuudellaan pahaa. Kyse on ainoastaan siitä, että olemme erilaisia. Suru voi olla pelottava asia, etenkin jos sitä ei ole käynyt itse läpi. Mielestäni suruvalittelujen vieminen surutaloon vaatii rohkeutta niiden viejältä. Ymmärrän kuitenkin hyvin myös sen, että kaikki eivät niitä jaksaisi ottaa vastaan.

DSC_9888 kopio

Itse ajattelin isäni hautajaisista niin, että olisi ollut ihana jos olisimme pystyneet siellä myös nauramaan. Isäni oli iloinen ja vitsikäs mies ja uskon että hänen mielestään nauru olisi tehnyt tilaisuudesta paremman. Samaa toivoisin myös omiin hautajaisiini. Haluaisin että siellä muisteltaisiin minua monella tapaa. Itkeminen on hyvä ja se puhdistaa mieltä, mutta mielestäni myös nauru ja hyvät iloiset muistot kuuluvat asiaan. Ehkä täytyykin alkaa koostamaan kansiota, johon kerään kaikista hölmöimmät ja hauskimmat kuvani. Niistä voi sitten koostaa hulvattoman videon sopivan menevällä taustamusiikilla. Surulla ja itkulla on paikkansa, mutta niin on myös hyvillä muistoilla. Ikävä on edelleen se joka itkettää, mutta samalla tunnen myös kiitollisuutta. Kiitollinen olen kaikesta siitä mitä yhdessä koimme. Niitä on ihana muistella, ja välillä vähän nauraakin.

Terveiset taivaasta

Viime lauantaina meidän perheellä oli jälleen yksi surullinen päivä, sillä kävimme hautaamassa isän uurnan. Ikävä pääsi taas iskemään kovemmin. Myöhemmin sinä päivänä saimme kuitenkin helpotusta ikävään kun pääsimme kuulemaan isän terveiset meille kaikille. Ymmärrän hyvin jos tätä on vaikea ymmärtää. Meille asiaan ei kuitenkaan ole mitään epäselvyyttä.

DSC_7243 kopio

Kyselin useamman kerran toisten mielipidettä siihen, mitä mieltä he olisivat jos soittaisimme meediolle. Halusin saada yhteyden isään. En kuitenkaan saanut kovin selkeää myöntävää tai kieltävää vastausta, joten tein lopulta päätöksen ja varasin puhelinajan meedio/selvänäkijä Marja Vidgrenille. Äitini ei ollut liian innostunut ja ajatus tuntui hänestä hieman pelottavaltakin. Saimme kuitenkin pian huomata ettei tässä ole mitään mitä tarvitsisi pelätä.

Marja tiesi ennalta sen että kyseessä oli isäni ja että olimme haudanneet uurnan sinä päivänä. Kerroin laittaneeni puhelimen kaiuttimelle, mutta hän ei alkuun tiennyt että myös äitini ja siskoni olivat kuulolla. Olimme kokoontuneet yhteen huoneeseen ja minulla oli muistiinpanovälineet. Marja aloitti kanavoinnin. Kirjoitan Marjan välittämät terveiset nyt isän kertomana.

Isä aloitti mainitsemalla meidät lapset. Hän kertoi että on kolme lasta sekä lastenlapsia. Mainitsi pojan, mutta sanoi että on muitakin ja muistaa meidät kaikki. Hän kertoi että siellä hän köllöttelee ja kaikki on hyvin. Mainitsi sairaalahoidosta ja että näki tilanteen jossa kaikki olimme siinä ympärillä. Nyt hän lepuuttaa jalkojaan. Veri kiertää taas ja voimat palautuu. Hänen äitinsä, pieni nainen oli ollut siellä vastassa. Lähdön hetkellä oli ollut rauhallinen olo, mutta poismeno oli myös pelottanut. Siinä vaiheessa ei vielä tiennyt että voi herätä heti toisella puolella.

Isä kuvaili kotitalon jossa silläkin hetkellä olimme sekä pihamaan ympäristöä. Laittoi käden sydämelle. Äitiä kertoi taputtavansa olkapäälle sanoen ”tässähän olen” ilkikurinen ilme kasvoillaan. Pyysi kertomaan terveisiä. Hän kuvaili myös lempituolinsa sekä itsensä istumaan ulkosaunan eteen kesäiseen maisemaan. Tuumasi että ”ties vaikka kaljan ottais” js kertoi että on hyvä olla. Sanoi että ulkosaunaa pitää lämmittää. Isä kuvaili myös meidän rannan ja itsensä kumpparit jalassa hyppäämässä veneeseen ja soutavansa saarelleen. Kertoi että pystyy edelleen vierailemaan kaikissa rakkaissa paikoissa, eikä siis ole menettänyt mitään. Sanoi ettei tunne surua. Pian taas nähtäisiin.

Meille tytöille hän kertoi terveiset myös erikseen. Minua hän kannusti työasioissa. Että täytyy ottaa vastaan uudet mahdollisuudet, jotain uutta on vielä tulossa. Kannusti myös pitämään yllä kielitaitoa. Katkaisin juuri alkuvuodesta useamman vuoden venäjänkielen opiskelun, mutta isän mielestä taito tulisi tarpeeseen. Tiesi myös että niska-hartiaseutu on aika jumissa ja sanoi että pitää muistaa venytellä. Vanhinta siskoa onnitteli talokaupoista ja keskimmäiselle antoi onnenpotkua tuleviin koitoksiin. Ohjeisti meitä myös että perintöasioista on turha sitten kiistellä ja toivoi että kävisimme lapsuudenkodissamme kaikki edelleen yhdessä. Ehdotti että ehkä joku pojista (lastenlapsista) ostaisi talon myöhemmin. Se on asia jota olemme viimeaikoina paljon miettineet.

Äitiä isä otti käsistä kiinni ja neuvoi juomaan vettä, sillä nivelet tarvitsevat sitä. Äidillä on käsissä nivelrikko. Pyysi äitiä myös rentoutumaan, lähtemään kylpylään ja tanssimaan. Elämästä pitäisi nauttia. Antoi myös erityiskiitokset hyvästä ruuasta sekä hyvästä huolenpidosta. Toivoi että se on ollut myös toisinpäin. Pahoitteli jos jotakin jäi sanomatta, mutta ehdotti että selvitellään asiat kunhan taas tavataan.

Isä kertoi että siellä on paljon tuttuja. Mainitsi niistä äitinsä, isänsä Reinon (näyttäen Reino tohvelia), ystävänsä Matin sekä veljensä. Kertoi että ”niimpä taas nähtiin!” Nyt on aikaa taas kyläilyyn. Isä sanoi että on meitä lähellä ja antaa kyllä itsestään merkkejä. ”Tietäkää että hän ei oo poissa”. Pitäkää huolta ja sovitella pitää. Muistutti siitä että hän eli hyvän elämän. Lapsille ei vaan aina ollut aikaa. Ei ehtinyt ottaa tarpeeksi syliin. Mutta aika oli silloin sellainen ja kaikesta selvittiin. Pyysi meitä luottamaan ja nauttimaan hetkistä. Lopuksi myös ylättyi siitä miten kaunopuheiseksi oli heittäytynyt. Eihän hän tavallisesti sillätavalla. Tällä hän kuitenkin sai meidät jälleen nauramaan, tavalliseen tapaansa.

Puhelu vahvisti meille kaikille sen että kuolemaa ei todella tarvitse pelätä ja että sitä voi olla vielä lähellä vaikka ei nähdäkään. Myös äidillä ollut epävarmuus asiaa kohtaan katosi. Ei tuota viestiä olisi voinut kertoa kukaan muu. Jokainen toki uskoo siihen mihin tahtoo, mutta meidän perheellä on nyt rauha ja hyvä mieli. Parempia terveisiä ei olisi osattu toivoa. Uskomaton taito voikin ihmisellä olla. Lämpimät kiitokset kuuluvat Marjalle ❤ Ehdottomasti paras juttu pitkään aikaan.

”Pimeän tultua mä puristan sun kättäs, oothan tässä vielä huomenna?”

DSC_0707

Marja Vidgren on Iisalmessa asuva meedio/selvänäkijä, joka on tehnyt työtä seitsemän vuotta päätyökseen. Hän tekee yksityis- sekä ryhmäistuntoja Iisalmessa, sekä kanavointeja puhelimessa. Hän myös maalaa tauluja ja pitää intuitiivisen maalaamisen kursseja.

http://www.marjax.fi/

Terveiset sinne taivaaseen

On isänpäivä ja taas tulee itku. Viime aikoina olen itkenyt kaupan hedelmäosastolla, kahvilassa, venäjän tunnilla, yksin autossa ja yhdessä muiden kanssa. Vaikka asiaan on saanut totutella heinäkuusta lähtien, niin se satuttaa edelleen. Tavallaan sen ymmärtää, mutta kuitenkin on vaikea tajuta. Tänä marraskuuna, sekä kaikkina tästä eteenpäin lähetän isänpäiväonnittelut taivaaseen.

_DSC0892 kopio

Olen onnellinen siitä että isä omien sanojensakin mukaan, eli hyvän elämän. Perusti perheen, elätti sen pienen maatilan tuloilla. Rakensi talon ja navetan, sai ne velattomiksi. Yhdessä äidin kanssa piti perhettä koossa, vaikka varmasti oli vaikeitakin aikoja. He myös kasvattivat minusta ja siskoistani melko hyviä tyyppejä. Suhteellisen normaaleja, luulisin. Minut isä opetti käymään juoksemassa. Edelleen teen juoksulenkkejä, enkä pelkää pimeää. Pienenä tyttönä olisin tuskin lähtenyt yksin juoksemaan pimeää tietä pitkin. Maalla ei ollut katuvaloja. Perin myös paljon isäni luonnetta. Jos joku vaate tai tavara on kadoksissa, niin sen on kyllä joku muu laittanut jonnekin. Itse syytän usein kotitonttua. Isällä taisi olla yleensä se pirun ystävä maan uumenista.

Koska luonteeni on paljon samanlainen kuin isälläni, niin ymmärsin häntä monessakin tilanteessa hyvin. Ymmärsin senkin miten ruoka-aineita katosi jääkaappiin, koska niitä ei ensi katsauksella siellä näkynyt. Äiti opetti joka kerran että ne saattoivat piileskellä jonkin muun tuotteen takana. Ehkä myös pitkää pinnaa olen isältä perinyt. Paljon on mahdollista sietää ja suodattaa, mutta sitten kun kuppi menee nurin niin sen huomaavat muutkin. Sen jälkeen taas kestää tovin ennen kuin on pelkoa kupin täyttymisestä.

Mielestäni isä osasi nauttia elämästä. Työurallaan hän teki kovasti töitä, eikä ollut kokonaan jouten eläkkeellä ollessaankaan. Pakollisten hommien loputtua, löytyi aina jotain tekemistä, projektia tai korjaamista. Kuitenkin myös lepo ja harrastukset kuuluivat vahvasti isän arkeen. Päiväunet sohvalla kädet rinnan päällä ristissä ja päivittäiset hiihto- tai rullaluistelulenkit olivat asioita jotka harvoin jäi väliin. Viikonloppuna rentoutuminen oli parasta isolla porukalla, saunoen ulkosaunassa, yhdessä keskustellen ja nauraen, drinkkejä juoden. Ei huonoon kuntoon, vaan hauskuuteen asti. Myös itselleni maistui usein isän tekemät tötteröt, eli drinkit. Saatoin ehkä lisätä lorauksen lantrinkia.

Onneksi pahin tuska alkaa olla jo ohitse. Enää on jäljellä kova ikävä, sekä suru mm. siitä etteivät omat lapset ehtineet nauttia ukin seurasta pidempään. Toki sama koskee myös itseäni, koko muuta perhettä, ystäviä ja sukulaisia. Eihän meistä kukaan olisi halunnut hänestä luopua. Niin tämä elämä vaan kulkee. Jokainen lähtee täältä ajallaan. Onneksi meille annettiin hyvin aikaa hyvästellä ja surra yhdessä. Oma esikoiseni 3v on osannut meitä ihanasti lohduttaa: ”Ei tarvitse olla paha mieli. Me kaikki mennään sinne taivaaseen ja sitten taas nähdään ukki”.

Rakkaat terveiset sinne taivaaseen, juhlitaan sua taas uudelleen ❤     https://www.youtube.com/watch?v=wRujrisDwZg

DSC_8127 kopio