Instagram vs todellisuus -Kaunisteltu elämä

Instagram vastaan todellisuus. Paljon puhuttu aihe. Luonnollisuus on kaukana ja kameraan näytetään vain sitä parempaa poskea ja meikattuja kasvoja. Siistejä koteja, täydellisiä lapsia, onnen hetkiä. Ärsyttääkö nähdä kaikkien elämästä vain ne kauneimmat asiat? Jos ärsyttää, niin kannattaa ehkä miettiä mistä tuo tunne tulee.

Instagram: @maiju_rissanen

Oma ajatukseni Instagramin kaunistelluista kuvista on se, että ymmärrän niiden olevan usein epäaitoja. Ihoa pehmennetään, hampaita valkaistaan, värejä käsitellään ja ilmettä sekä asentoa hiotaan. Sisustuskuvaan kaikki tavarat on aseteltu harkiten. Sillä tavalla saadaan kauniita kuvia. Tottakai myös luonnollisuus voi olla kaunista. Se vaan on harvinaisempaa Instagramissa ja mielestäni tämä asia on hyvä tiedostaa. Olen kuullut että hyvin monilla Instagram aiheuttaa pahaa mieltä ja kateutta. Ajatellaan että kaikki muut ovat kauniimpia, heillä on hienommat kodit ja onnellisempi arki. Ei ehkä ymmärretä täysin sitä että siellä näytetään vain ne oman elämän parhaat palat. Harva haluaa jakaa mitään kovin henkilökohtaisia tai arkoja asioita, surua, vihaa, itsensä huonoja puolia tai oman elämän haasteita. Minusta se on täysin ymmärrettävää. Instagramissa kauniit ja edustavat kuvat ovat hyvin monien tavoite, sillä niitä useimmiten halutaan katsoa. Täytyy myöntää että en itsekään jaksaisi katsella kuvia kenenkään sotkuisesta kodista, vaatteista jotka eivät näytä kivoilta tai arjen hetkistä joihin liittyy jotain negatiivista. Rakastan katsella kuvia kauniiksi sisustetuista raikkaista kodeista, ihanista vaatteista ja iloisista asioista. Minulle tulee niistä hyvä mieli ja usein myös todella paljon inspiraatiota. Rakastan haaveilla, ja vaikka voisin katkerana katsella toisten ihania sisustuskuvia koska itselläni ei ole mikään unelmakoti, niin sen sijaan katson niitä ilolla. Voin ihastella ja haaveilla että ehkä joku päivä minullakin voi olla tuollainen koti. Kauniit kuvat herättävät minussa ilon ja inspiraation. Jos ne herättäisivät pelkästään kateutta ja pahaa oloa, niin en varmastikaan haluaisi niitä selailla.


Tunnistatko tunteet mitä Instagram sinussa herättää?


Yleensä kateus herää silloin, kun näemme jotain sellaista jota toivoisimme itsellemme. Jos kateuden tunne herää hyvin usein ja siitä seuraa jollakin tavalla huono olo, niin on ehkä hyvä miettiä sitä, saisiko tyytyväisyyttä omaan itseen kasvatettua jollakin tapaa. Osaatko arvostaa niitä asioita joita sinulla on? Pelkäätkö tehdä jotain muutosta? Ajatteletko että et voi vaikuttaa omaan elämääsi, etkä koskaan voisi saavuttaa mitään niin hienoa mitä muilla on? Entä ärsyttääkö Instagramissa toisten muokatut kuvat? Oletko koskaan ajatellut että mikä siinä oikein ärsyttää? Se että tyyppi luulee olevansa muita kauniimpi -Mitä sitten? Se että se ei todellakaan näytä luonnossa tuollaiselta -Mitä sitten? Se vaan haluaa kerätä itseensä huomiota -Mitä sitten? Sen elämä ei oikeesti ole noin ruusuista ja ihanaa mitä se antaa olettaa -Mitä sitten? Minun mielestä se on jokaisen ihmisen oma asia minkä kuvan itsestään haluaa maailmalle antaa. Käytämmehän myös push up-rintaliivejä jotta rintamme näyttäisi isommilta, värjäämme hiuksiamme, pukeudumme, meikkaamme. Missä menee luonnollisuuden raja ja kuka sen määrittää? Voisimmehan ärsyyntyä ihan kaikesta, mutta miksi sen tekisimme? Eikö jokainen vaan voisi tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, ja niin kauan kun se ei aiheuta vahinkoa muille, se olisi täysin ok? Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta miksi ihmeessä pitäisi ärsyyntyä?

Aina voit muuttaa omaa suhtautumistasi

Minusta on aina ollut kummalista kuulla niitä kommentteja, joissa kerrotaan miten paljon ärsyttää jonkun tietyn ihmisen postaukset, kun ne on aina niin yli-iloisia/ masentavia/ muka hauskoja/ tylsiä/ epäaitoja/ tai jotain muuta vastaavaa. Itse ainakin pääsen niiden ohi vain pienellä sormen liikkeellä, eikä kukaan pakota lukemaan niitä edes loppuun asti. Tai sitten ärsyttää se miten paljon toiset päivittävät someen omia asioitaan tai vastaavasti se, ettei ikinä päivitetä tai kommentoida mihinkään. Emme voi päättää sitä mitä muut ihmiset tekevät, mutta voimme päättää sen miten itse asioihin suhtaudumme. Ehkä seuraavan kerran kun jonkun toisen päivitys herättää sinussa jonkin tunteen, voisitkin pysähtyä kuuntelemaan itseäsi että mikä sen tunteen herättää. Onko se myötähäpeää? Ehkä kannat sisälläsi jonkinlaista häpeää, jota et halua nostaa päivänvaloon ja tämä toinen sai sinut muistamaan sen. Kateus? Sen kautta voit lähteä tavoittelemaan niitä asioita joita haluaisit omaan elämääsi. Viha tai ärsytys? Onko sisälläsi jostain aiheutunutta pahaa oloa joka kaipaisi päästä ulos, mutta sen sijaan että käsittelisit sen oikeasti, purat sitä pieninä annoksina ihan johonkin muuhun.

Instagramista on tullut itselleni kuin onnellisuuspäiväkirja. Mistä asioista olen tänään kiitollinen?


Omalta osaltani voin kertoa, että ne asiat joita omassa somessa jaan ei todellakaan ole koko totuus elämästäni. Ne ovat pieniä hetkiä, kauniita asioita, siloteltuja kasvoja ja harkittuja kuvakulmia. Ne ovat kuvia joista itselleni tulee hyvä fiilis. Jos herään aamulla finni keskellä otsaa, niin minut tekee iloisemmaksi nähdä kuva itsestäni ilman finniä. Pinnallisuutta? -Varmastikin. Inhimillistä? -Ehdottomasti. Nykyisin mietin hyvin harvoin sitä että mitähän muut tästä ajattelevat, sillä tiedän että ihan varmasti se ärsyttää joitakin, olipa kuvan sisältö mitä tahansa. Ehkä ihanan pörröiset kissakuvat ovat niitä, jotka eivät ärsytä ketään? Iselleni on tärkeää liittää omiin kuviini jokin miellyttävä tunne. Se voi olla se aamuhetki, jolloin jaksoi tehdä ihanan aamupalan, sai nauttia kahvin lempimukista, aurinko paistoi ja elämä hymyili. Jos otan kuvan tuosta hetkestä, tulen luultavasti muistamaan kuvaan liittyvän tunteen aina. Instagramista on tullut itselleni kuin onnellisuuspäiväkirja. Mistä asioista olen tänään kiitollinen? Aamukahvista, auringonpaisteesta, lenkistä koiran kanssa, leikkivistä lapsista, kauniista vaatteista, kivasta työpäivästä, yhteisestä tekemisestä. Nämä on niitä asioita joita usein jaan. Ne eivät siis selkeästikään kerro kaikkea elämästäni. Rauhallisen aamuhetken jälkeen olen saattanut riidellä puolison kanssa, raivostua lapsille, itkeä pahaa mieltä tai mitä ikinä. Nämä eivät kuitenkaan ole asioita joita haluan muille jakaa tai tilanteita joita haluaisin itse ikuistaa ja muistella vielä myöhemmin. Haluan tietoisesti keskittyä hyviin asioihin.

Elämään kuuluu kaikki tunteet

Mielestäni on itsestäänselvyys että jokaisen ihmisen elämään kuuluu myös surua, murhetta, ja pahaa oloa. Niitä ei ole mitään tarvetta peitellä, mutta ymmärrän hyvin että ne ovat asioita joita ei yleensä haluta jakaa ihan kaikkien kanssa. Itse esimerkiksi olen jakanut paljon omaa suruani isän menettämiseen liittyen ja siitä tuli minulle parempi olo. Halusin saada surun jaettua, mutta samalla ymmärrän että kaikki eivät todellakaan halua tehdä niin. En kuitenkaan halua jakaa parisuhteeseeni liittyviä ongelmia, koska ne eivät koske pelkästään minua, enkä usko että niiden jakamisesta julkisesti tulisi yhtään parempi mieli.


Minusta meidän on hyvä kunnoittaa jokaisen omaa tapaa olla ja elää täällä. Jokainen meistä on täällä oppimassa ja omalla tavallaan keskeneräinen. Liian usein tuomitsemme toisia sen perusteella mitä he itsestään näyttävät ulospäin. Katsomme asioita omanlaistemme lasien läpi ja teemme omat tulkintamme. Se mikä näkyy ulospäin on kuitenkin hyvin pieni osa ihmistä. Jos haluat nähdä aitoutta, niin keskity aitoihin ihmiskohtaamisiin. Aitouden etsiminen somemaailmasta on kuin etsisit neulaa heinäsuovasta. Ja jos haluat enemmän hyvää mieltä kuin ahdistusta, niin keskity oman elämäsi pieniin hyviin hetkiin ja ikuista ne. Meillä on joka päivä mahdollisuus luoda uusia hyviä muistoja, päätyivätpä ne sitten Instagramiin tai ei.