Kohti unelmia

Vuosi 2019 on selkeästi lähtenyt käyntiin paljon viime vuotta rauhallisemmin. Aloitin loman blogin kirjoittamisesta hyvissä ajoin ennen joulua osittain siksi, että tietokoneeni näyttö oli niin hajalla etten enää nähnyt siitä kunnolla, ja osittain siksi etten halunnut viettää liikaa aikaa koneella silloin kun olimme perheen kanssa yhdessä. Tarkoitukseni oli kuitenkin jatkaa blogia pian alkuvuodesta, mutta sitten siihen ei enää tullutkaan samanlaista paloa kuin ennen. Taidan tietää siihen myös syyn.

”osittain kirjoittamisesta oli tullut velvoite ja iso aikasyöppö”

Koko viime vuosi oli minulle tärkeää aikaa oman yrittäjyyteni eteenpäin viemiseen. Tunsin ajoittain kovaakin painetta puskea ja tehdä yli oman jaksamisenkin. Myös tämä blogi kuului niihin töihin, joita todella halusin tehdä. Halusin kirjoittaa säännöllisesti ja kehittää blogia paremmaksi. Valvoin pitkälle yöhön, koska se oli pääasiassa parasta aikaa kirjoittamiseen. Aamulla väsytti, mutta oli silti helpottunut olo aina kun olin saanut tehtyä uuden julkaisun. Aikaa tekemiseen kului paljon. Jostain syystä kuitenkin halusin tehdä sitä, vaikka osittain kirjoittamisesta oli tullut velvoite ja iso aikasyöppö.

Loma kuitenkin venyi, enkä jatkanut blogin parissa niin kuin olin ajatellut. Hiljattain aloin miettimään että mitä tässä vuodessa oli erilaista, miksi en enää tuntenut pakottavaa tarvetta kirjoittamiseen niin kuin ennen. Ja miten muutenkin olin rauhoittunut kaiken tekemisen suhteen ja osasin olla paremmin läsnä. Toki myös lasten hoitoajan pidentyminen entisestä 11pv/kk, 5h/pv paria tuntia pidempään 11pv/kk, 8h/pv hoitoaikaan helpotti siinä että sain omille töilleni enemmän aikaa. Mutta ehkä isompana asiana vaikutti se, että viimein tuntui siltä että alan saamaan oman tekemiseni sellaiseen pakettiin josta olen jo vuosia haaveillut.

”yrittäjyyttä ei noin vain aloiteta uudessa kaupungissa sinä päivänä kun lapset viedään hoitoon”

Minulle se, että pystyn joskus saamaan täyden toimeentulon yrittäjänä oman osaamiseni kautta on valtavan iso juttu. Yksi pahin pelkoni on ollut se että joudun johonkin palkkatyöhön joka ei tunnu omalta. Voi kuulostaa hurjalta kun ajattelee miten monet ihmiset olisivat onnellisia saadessaan minkä tahansa työn. Minulla on kuitenkin ollut tosi vahva tunne sen suhteen että haluan tehdä juuri niitä asioita mihin koen paloa. Sen vuoksi en ole antanut itseni hyvin paljon hengähtää viime vuosina, koska yrittäjyyttä ei noin vain aloiteta uudessa kaupungissa sinä päivänä kun lapset viedään hoitoon. Jos halusin saada omaa tekemistä eteenpäin, sitä täytyi tehdä samalla aikaa kun hoidin lapsia kotona. Välillä koin huonoa omatuntoa siitä, että lasten kanssa leikkiessäkin minulla pyöri mielessä lähettämättömät sähköpostit ja ajatukseni tekivät jatkuvasti töitä sen eteen että kehittyisin ja löytäisin ne oikeat asiat jotka vievät minua eteenpäin. Tiesin että minun pitäisi keskittyä lapsiin, mutta samalla tunsin paineen kaikkeen tekemiseen. Ajoittain olo oli hyvin riittämätön.

Nyt voin kuitenkin huokaista jo vähän ja kiittää itseäni siitä että jaksoin ja tein kaiken sen mitä tein. Viimeinkin minusta tuntuu siltä että oman unelman saavuttaminen on jo ihan nurkan takana. Haaveeni on ollut se, että saisin yhdistettyä kaiken osaamiseni järkeväksi kokonaisuudeksi. Saisin tehdä sitä mistä nautin itsenäisesti, mutta ihmisten parissa. Minulla on vielä monta ajatusta siitä miten voin kehittää itseäni lisää, mutta näillä eväillä on jo hyvä aloittaa. On siis tarkoitus että tulevana keväänä alan työskentelemään Joensuun keskustassa uusissa Kuntokeskus Energyn tiloissa. Tällä hetkellä olen jo tehnyt nykyisissä tiloissa Microblading pigmentointeja sekä harjoitellut kuumakivihierontaa. Myös uusi työni some vastaavana käynnistyi viime vuoden puolella. Teen siis osan päivityksistä Energyn Facebook ja Instagram tileille, itse ottamillani kuvilla. Uusiin tiloihiin on myös tarkoitus ottaa valokuvaukset isompaan rooliin. Muitakin ideoita vielä on, mutta kokonaiskuva hahmottuu paremmin vasta lähempänä. Tuntuu että vain taivas on rajana.

kollaasi

Tästä yhteistyöstä en voisi olla enää enemmän kiitollinen. Tuntuu että löysin juuri ne oikeat ihmiset joiden avulla unelmat tulivat helpommaksi toteuttaa. Siitä voin kiittää paljolti omaa sinnikkyyttäni ja rohkeuttani tuoda kaikki omat ajatukseni julki. Otin mielestäni jopa sen riskin että minua alettaisiin pitää pian sekopäänä, mutta ajattelin että suurempi menetys on se, etten edes yrittäisi. Onneksi minuun luotettiin. Luulen myös että blogin tekemisen tarkoitus olikin tuoda esille omaa osaamistani sisällöntuottamisen suhteen, joka edesauttoi saamaan työn some vastaavana.

Jos jonkun asian olen tämän kaiken myötä oppinut niin sen, että KUUNTELE AINA ITSEÄSI. Jos tulee tunne että nyt täytyy ottaa yhteyttä tuohon ihmiseen tai upotat aikaasi johonkin mistä et välttämättä nää konkreettista hyötyä pitkään aikaan niin silti TEE NIIN ja LUOTA. Oma intuitio on loistava kompassi kun sitä vaan osaa kuunnella. On turha keksiä järkisyitä omille tekemisille saati selittää niitä toisille. Aina tekeminen ei edes tunnu hyvältä, mutta se TUNTUU OIKEALTA. Valitse siis omat unelmasi ja USKO niihin. Sitkeällä tekemisellä ja itseensä uskomisella voi saavuttaa mitä vain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s