Häähumua ja aitoja tunteita

DSC_6417

Kuluvana elokuuna pääsin kuvaamaan kahta ihanaa hääparia upeissa maisemissa. Ensimmäisen parin kuvaukset teimme Kolin kansallismaisemissa ja jälkimmäisen Tahkovuoren huipulla. Hääkuvaukset ovat niitä joista nautin hyvin paljon, mutta joissa on myös eniten paineita onnistua hyvin. Eniten pelkään sitä että sairastun kunnolla juuri ennen hääpäivää. Kerran onkin käynyt niin, enkä toivoisi sen enää toistuvan. On kuitenkin kyseessä toisten ehkä elämän tärkein päivä. Haluan onnistua ikuistamaan sen niin, että pari voi kuvien myötä palata noihin tunteisiin vielä vuosikymmentenkin jälkeen.

Viimeisimmän juhlapäivän kuvauksen aloitimme aamu yhdeksältä Nilsiän parturi-kampaamo Lookkista, jossa tein morsiamelle sekä kaasolle meikit. Morsiamen kampauksen teki liikkeen omistaja Jutta.

Aamupäivällä sää oli ollut sateinen. Taivas kuitenkin kirkastui sopivasti ennen potrettien ottamista ja vihkimistä, eikä sateesta ollut loppupäivänä tietoakaan. Juhlapaikkana toimi upeilla maisemilla varustettu Näköalaravintola Panorama. Jatkoin juhlien kuvaamista puoli seitsemään asti. Päivälle tuli pituutta, mutta iso osa työstä jää vielä tehtäväksi kotiin.

Pelkkä järjestelmäkameralla kuvaaminen ei automaattisesti takaa hyviä kuvia, vaan se miten sen ominaisuuksia käyttää hyödykseen.

Kuvien käsittely vie myös paljon aikaa, sillä kuvat ovat niin sanotusti ”raakakuvia” ennen kuin ne käsittelee. Kuvatessa kuville voi valita joko JPEG tai RAW -muodon.  Jpg-kuvaan kamera tekee paljon valmiita säätöjä, jotta kuva näyttäisi paremmalta. RAW kuvaan sen sijaan voi tehdä kaikki säädöt itse, jolloin lopputuloskin on parempi. Käsittely vie aikaa, mutta se takaa kuville paremman laadun. Muunmuassa tämä on yksi merkittävä syy siihen miksi ammattilaisten kuvat ovat muita parempia. Pelkkä järjestelmäkameralla kuvaaminen ei automaattisesti takaa hyviä kuvia, vaan se miten sen ominaisuuksia käyttää hyödykseen.

DSC_6335 kopio

4

Myös Kolin hääpotrettien kuvauksissa oli luontoäiti meidän puolella, sillä vielä kymmenen minuuttia ennen kuvausten alkua vettä satoi lähes kaatamalla. Jännitti hieman laittaa hääpari kiipeilemään liukkaille kallioille juhlakengissä, mutta onneksi mitään ei sattunut. Keli oli lopulta juuri sopiva kuvaamiseen. Suora auringonpaiste on haasteellinen, koska se luo liian jyrkkiä valoja ja varjoja. Kevyen pilviharson takaa paistava aurinko tuo parhaimman valon kuvausta ajatellen.

3

5

Jos hääkuvauksiin oman haasteensa tuo sää ja se että tilanne on ainutkertainen, ei uusittavissa oleva hetki, niin lapsien kanssa täytyy kiinnittää huomiota kuvaushetken ajoitukseen ja tunnelmaan. Väsynyt tai nälkäinen lapsi ei todennäköisesti jaksa olla iloinen oma itsensä ja taas liian jännittävä tilanne ei vapauta lasta touhuamaan ominaiseen tapaansa, vaikka muut olosuhteet olisivatkin kunnossa. Mielestäni parhaimmat kuvat syntyvät silloin kun lapsi saa sopivasti ohjattuna tutkia, katsella ja leikkiä. Myös lapsen luottamuksen saaminen on tärkeää.

Aitojen tunteiden yhdistäminen kuviin luo niille paljon syvemmän merkityksen

Esimerkiksi hääparia pyydän usein kuvaustilanteessa keskittymään käsillä olevaan hetkeen, toisiinsa ja siihen ihanaan juhlapäivään joka on vihdoin koittanut. Haluan ohjata heitä tarpeeksi niin, etteivät he itse joudu miettimään onko asento hyvä, tai puku suorassa. Aitojen tunteiden yhdistäminen kuviin luo niille paljon syvemmän merkityksen. Lapsilta läsnöolo sujuu luontevammin ja aidot hymyt tulevat hassuista tilanteista. Tässä usein omat vanhemmat ovat parhaita tietämään sen mikä lapsen saa iloiseksi, ja ovat siksi korvaamaton apu kuvaustilanteessa. Aina kuitenkaan hymyt eivät se tärkein juttu mitä kuvilta halutaan, vaan ennemminkin saada lapsen oma luonne näkyviin. Jotkut lapset ovat vakavia ja harkitsevia, ja silloin kuvatkin saavat olla sen mukaisia.

Minusta on ihana saada tehdä tätä työtä. Tykkään olla ihmisten parissa, saada uusia tuttavuuksia ja auttaa luomaan hyviä muistoja. Kuvien käsittely on sopivaa vastapainoa; itsenäistä työskentelyä ja yksityiskohtien hiomista, josta myöskin nautin. Jos voin antaa vinkin, niin olkaa rohkeita valitsemaan itsellenne niitä asioita joita todella haluatte tehdä. Järki ajattelu siitä mikä ammatinvalinta on kannattavaa ja mikä ei, ei mielestäni ole tärkeää, vaan se minkä tekemisestä nauttii. Kaikki muu hyvä seuraa perässä.

DSC_7076 kopio

Muita töitäni voit kurkata Hetki itselle nettisivuilta tai Facebookista.

Madaraa matkailijan ihonhoitoon

DSC_3142

Kaupallinen yhteistyö Hyvinvoinnin.fi

Tällä kertaa sain testiin ihania luonnonkosmetiikan tuotteita Madara sarjalta, sekä Biotiini Strong Hair & Nail ravintolisän ja hiuksia vahvistavan biotiinishampoon sekä mintun makuisen Puhdas+ raakasuklaan. Omat ehdottomat lempparini näistä olivat Madaran kuorintavoide, sekä Puhdas+ suklaa.

Madara Fab Skin Jet Set Matkapakkaus sisältää kaiken mitä tarvitset kasvojen hoitoon. Pussissa täysikokoinen silmänympärysvoide sekä kätevät matkakoot misellivedestä, kosteusvoiteesta, kuorinnasta ja kosteuttavasta naamiosta.

 

Madara Exfoliating Scrub Kuorintavoide

Ihanan pehmeä öljypohjainen kuorinta puhdistaa, pehmittää ja uudistaa ihon hellävaraisesti. Kuorinta poistavaa ihon pinnalta kuolleet ihosolut ja jättää ihon pehmeän sileäksi. Ei raasta ihoa ja sopii siksi herkällekin iholle. Ihosta tulee silminnähden kirkkaampi, pehmeämpi ja sileämpi.  Ehdoton suosikkini. Jättää ihon niin hyvän tuntuiseksi että tekisi mieli käyttää joka ilta. 25ml.

Madara Misellivesi

Kosteuttava ja monipuolinen puhdistustuote kaikille ihotyypeille. Kosteuttaa ja pehmentää ihoa. Sisältää kosteuttavaa aloe veraa, pioniuutetta sekä hyaluronihappoa. 50 ml.

Madara SOS Hydra Cream Kasvovoide

Tehokosteutusta pintakuivalle ja stressaantuneelle iholle. Sopii kaikille ihotyypeille. 20 ml.

Madara SOS Hydra Mask naamio

Samettisen pehmeä syväkosteuttaja, jota voi käyttää naamiona tai tehokkaampana kosteusvoiteena. Sisältää kosteuttavia sokereita ja hyaluronihappoa sekä anti-age -vaikutteista pionia ja pellavansiemenuutetta. Palauttaa ihon hehkun ja kosteustasapainon. 12,5 ml.

Madara Smart Anti-Fatigue Rescue Eye Cream

Väsymyksen merkkejä häivyttävä silmänympärysvoide. Vähentää turvotusta ja tummuutta sekä kosteuttaa. 15 ml, täysikokoinen! Tuotteen hinta yksittäin ostettuna 29,95.

Kaikki pakkauksen tuotteet sopivat vegaaneille. Hinta 26.95 € (norm. 33,95€)

 

 

 

 

 

Madaran matkapakkaus on loistava setti ottaa mukaan minne tahansa. Itselleni se toi ripauksen luksusta Kolin metsässä vietettyyn yöhön ja siellä tehtyihin ihonhoitorutiineihin.

Wherever life takes you, show up with fabulous skin.

_DSC0013 kopioDSC_3171

Biotiini Strong ravintolisän biotiini ja sinkki edistävät hiusten pysymistä normaaleina, sekä sinkki vahvistaa myös kynsiä. Aloe vera & Green tea hiuksia vahvistava shampoo ei sisällä silikonia eikä sulfaattia. Pienen 75ml koon ansiosta myös shampoo on kätevä kuljettaa mukana.

Ennen kuin aloitin ravintolisän käytön, omat kynteni olivat hieman kärsineet niissä olleista geelilakkauksista. Nyt reilu kuukausi myöhemmin kynnet ovat taas entisellään.

 

 

 

 

Kollageenia sisältävä raakasuklaa. Mikä nautinnollinen yhdistelmä! Tätä suklaata ei tee mieli hotkia, vaan päinvastoin nautiskella yksi pala kerrallaan. Yksi patukka sisältää 2,5g kollageenia ja vähintään 73 % kaakaota. Makuna raikas minttu.

Nyt 30 kpl laatikko huippuedulliseen tutustumishintaan 24,95€!

Kollageeni muodostaa 30 % ihmisen elimistön proteiinista ja sitä löytyy erityisesti ihosta. Noin 25 vuoden iässä elimistö alkaa menettää kykynsä tuottaa uutta kollageenia.

DSC_3195

Näihin ja muihin hyvinvoinnin tuotteisiin voi tutustua hyvinvoinnin.fi verkkokaupassa. Tuotteet on saatu blogia varten.

Järjetön juttu

Viime aikoina olen alkanut olla hyvin kiinnostunut henkisistä asioista. Olen ymmärtänyt että monilla ihmisillä on omakohtaisia kokemuksia, mutta niistä puhutaan melko vähän. Näistä puhuessa voi saada helposti hörhön maineen ja usein järkiajattelu tyrmää kokemukset. Mielestäni järki on paikallaan monessa asiassa, mutta ihminen on kuitenkin niin paljon enemmän kuin pelkät aivot. En koe olevani mitenkään uskonnollinen. Mielestäni uskonnot rajoittavat ja luovat pelkoja. Ymmärrän kuitenkin että tämä maailma on niin paljon enemmän kuin mitä pystymme näkemään ja järjellä selittämään.

Omat kokemukset

Jo pienenä tykkäsin kulkea paljon luonnossa ja tutkia kiviä ja hyönteisiä. Keräilin milloin mitäkin ötököitä ja tein niille koteja. Joskus lemmikkinäni oli kovakuoriaisiin kuuluva suursukeltaja takapihamme uima-altaassa. Joskus keräsin kylppärin täyteen pieniä sammakoita ja kävelyltä poimin hattuun karvamatoja. Pelastin usein myös hiiriä kissan synsistä. Jos hiiri oli jo kuollut, niin halusin haudata sen ja jos taas elävä niin päästin sen menemään. Toki en varmaan aina tajunnut ajatella että olisiko sen ollut jo parempi päästä hengestään. Hyvin voimakkaasti kuitenkin koin nämä asiat. Vielä nykyisinkin saatan pelastaa hyönteisen vesilätäköstä, enkä pysty pujottamaan matoa koukkuun. Ymmärrän että monista nämä asiat tuntuvat ehkä turhanpäiväisiltä, mutta minä koen ne hyvin aidosti.

Ehkä ensimmäinen ajatus siitä että kuoleman jälkeen voi vielä antaa merkkejä itsestään oli, kun sain mielestäni hyvin selkeän terveisen vajassamme roikkuneelta kuolleelta sorsalta. Olin sinä päivänä ottanut satoja kuvia, jossa vesipisara tippuu veteen ja pomppaa sieltä ylös. Kuvaamisen välissä kävin pyynnöstä ottamassa kuvan kuolleesta sorsasta ja jatkoin sitten pisaroiden kuvaamista sen jälkeen. Muistan vielä ajatelleeni sorsaa erityisellä lämmöllä. Sorsakuvien jälkeen ensimmäinen pisarakuva oli aika hämmästyttävä.

Tuo kuvasarja on vuodelta 2012 jolloin opiskelin valokuvausta. Sen jälkeen alkoi tulla enemmän asioita ja yhteensattumia joille ei ollut ns. järkiselitystä. Yksi esimerkki ”yhteensattumasta” oli kun heinäkuussa 2013 löysin neliapilan, jonka myötä toivoin että olisipa minulla ensi kesänä vauva. Siinä välissä koin kuitenkin eron ja ehdin jo lykätäkin vauva toiveita. Asiat kuitenkin etenivät vauhdilla ja lopulta kävi niin että heinäkuussa 2014 syntyi esikoispoikamme nykyisen mieheni kanssa. Silloin ymmärsin että voimme tosiaan saada asioita joita todella haluamme, mutta reitti niiden luo ei välttämättä olekaan sellainen kuin itse sen etukäteen ajattelemme. Siksi olisi hyvä antaa mahdollisuuksille tilaa, eikä liikaa rajoittaa tapahtumia oman mielen kautta. Myös elämässä vastaan tulevat vaikeudet on meille hyväksi, vaikka niiden merkityksen näkee usein vasta jälkeenpäin. Asioilla on aina jokin tarkoitus.

Yhteys isän kanssa

Viime kesä ja syksy oli meidän perheelle rankkaa aikaa, kun jouduimme tekemään surutyötä syöpään sairastuneen isämme luopumisessa. Ajattelimme kuitenkin että oli parempi kun saimme tehdä sitä pikkuhiljaa ja että pystyimme kaikki olemaan isän kanssa nuo viimeiset ajat. Äidin kertomana myös lähdön hetki oli kaunis ja rauhallinen. En etukäteen osannut ajatella että haluaisinko käydä katsomassa isää kuoleman jälkeen, mutta hetken tultua tiesin että niin oli hyvä. Tein sen yhdessä äidin ja siskojeni kanssa. Kuoleman kohtaaminen ei ole helppoa, mutta sen jälkeen voi päästä yli kuolemaan liittyvistä peloista.

Isän poismeno tapahtui yöllä, ja puhelun saatuani yritin mennä takaisin nukkumaan mutta luonnollisesti uni ei ihan heti tullut. Pian tunsin voimakasta lämmön tunnetta ja painoa vartaloni yläosassa. Olin peiton alla, mutta se ei tuntunut tavalliselta kuumuuden tunteelta. Lämpö kesti hetken ja loppui sitten. Ikään kuin minua olisi käyty vielä halaamassa.

Myöhemmin olemme myös ottaneet isään yhteyttä meedion välityksellä. Myös tähän aiheeseen liittyy paljon ennakkokäsityksiä ja pelkojakin. Ymmärrän myös että alalla voi törmätä huijauksiin ja sen takia on hyväkin olla tarkkana siitä kehen luottaa. Yleensä hyvistä meedioista voit kuulla paljon suosituksia ja selkeitä esimerkkejä siitä miten todellinen yhteys edesmenneeseen on saatu. Itse olin aiemmin nähnyt hyvin todentuntuisen unen, jossa istuin kotimme keittiössä kun tajusin että olinkin kuollut. Kävin katsomassa kuolin paikkaa ja mietin että miten saisin perheelleni kerrottua että tässä vielä olen, ihan vieressä. Tuon unen jälkeen on ollut helpompi ymmärtää että näin voi todellisuudessakin käydä.

DSC_5037Meedio kenen kautta olemme saaneet yhteyden isään on Iisalmelainen Marja Vidgren. Kuulin hänestä yhdeltä perhetutulta, kenellä oli hyvät kokemukset Marjan tulkinnoista. Ensimmäisen puhelun teimme yhdessä äitini ja siskojeni kanssa, eikä tunnin kestäneestä puhelusta jäänyt yhtäkään asiaa mikä olisi jäänyt mietityttämään, tai mikä ei olisi koskettanut juuri meitä. Tuon jälkeen olen olen yhteydessä isään pari kertaa Marjan kautta, mutta aistinut kyllä isän läsnäolon muutoinkin. Näitä tuntemuksia ja ”yhteensattumia” on vaikea selittää, eikä niitä varmasti voi ymmärtää ennen kuin niitä itse kokee. Sen myötä voinkin suositella kaikkia, etenkin aihetta epäileviä kokeilemaan itse. Omalla kohdallani nämä asiat ovat jo hyvin tuttuja, mutta ymmärrän että monien mielestä nämä ovat ehkä kuviteltuja ja keksittyjä. Omaa ajatteluani on avartanut vielä lisää tavallisten ihmisten tarinat Rajatieto TV:n Paulin pakeilla ohjelmassa. Yhden hauskan tarinan kertoi Arto ”Ukko” Hämäläinen, joka luuli tulleensa hulluksi näitä asioita kokiessaan. Ohjelmasarjassa on hyvin erilaisia tarinoita erilaisista lähtökohdista ja osa jutuista menee minultakin vielä yli ymmärryksen. Ehkä joku päivä ymmärrän enemmän. Tuon Arton tarinan voit käydä kuuntelemassa täältä. Myös Anu Väisäsen tarina meedion työstä ja yhteensattumista oli mielenkiintoinen. Sen pääset kuuntelemaan tästä.

Syy minkä takia kirjoitan tästä aiheesta on se, että mielestäni näistä asioista olisi hyvä keskustella enemmän. Henkisiin asioihin liittyy ihan liikaa pelkoja ja ennakkoluuloja. Voin myös rohkaista niitä ketkä miettivät omia edesmenneitä läheisiään. Meidän perheelle yhteyden ottamisesta on ollut hurjasti iloa. Huomaan myös että kirjoittamisen kautta prosessoin itse ajatuksiani parhaiten. Olisi kiva myös kuulla muiden kokemuksia. Jos kiinnostuit yhteyden ottamisesta omiin edesmenneisiin läheisiisi, niin Marjan yhteystiedot löydät hänen nettisivuiltaan. Kirjoitin myös aikaisemmin isään liittyen julkaisussani Terveiset sinne taivaaseen sekä Marjan tekemästä tulkinnasta julkaisussa Terveiset taivaasta.

Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää?

38858618_277106012874793_9139219058997067776_n

Lomatunnelmia

37115754_10156411796736772_70950085181046784_n

Varsinainen kesäloma on itseltäni ja varmaan suurimmalta osaa suomalaisia nyt ohi. Heinäkuu oli sään puolesta loistava kuukausi lomailuun. Lomalla sai nauttia helteistä ja ulkoilmasta, tai toisaalta halutessaan pysytellä sisätiloissa tuulettimen ääressä. Jokainen viettää vapaa-aikaa omalla tyylillään. Itse halusin pitää lomaa kaikista arkisista askareista ja pysytellä mahdollisimman paljon pois kotoa. Pidin taukoa jopa kirjoittamisesta, vaikka siitä paljon nautinkin. Sen sijaan lukemiselle ja perheen yhdessä ololle jäi enemmän aikaa.

_DSC0167 kopio.jpg

_DSC0099 kopio

Ensimmäisen pienen lomareissun teimme mieheni kanssa Kolille, vaikkakin paljon pienemmässä muodossa kuin alunperin oli ajatus. Suunnitelmissa oli kävellä Kontiolahdelta Kolille ja yöpyä pari yötä matkalla, mutta helteiden vuoksi päädyimme pieneen kävelyretkeen Ryläyksellä ja yhteen yöpymiseen. Matkaa kertyi vain noin 5 kilometriä, mutta sain kuitenkin hyvää harjoitusta mahdollista pidempää vaellusta varten. Painava rinkka, jyrkät nousut ja kuumuus tekivät kävelystä haastavaa pienelläkin matkalla. Tällä kertaa myös kannoimme kaiken käyttö- ja juomaveden itse, sillä emme yöpyneet vesistön läheisyydessä. Ainoastaan juomapulloja saimme täytettyä reitin alussa olevasta purosta.

 

Olen pienestä pitäen tykännyt nukkua ulkona, mutta nyt oli ensimmäinen kerta kun sain tehdä sen riippumatossa. Illalla oli hurja tunne alkaa nukkumaan, kun parvi itikoita inisi suoraan nenän edessä, onneksi kuitenkin itikkaverkon takana. Tuon inisevän äänen yhdistää kuitenkin niin negatiiviseen tunteeseen, että ihmettelin miten pian uni siitä huolimatta tuli. Riippumatot ripustimme Ryläyksen näkötornin juurelle. Illalla oli parasta kiivetä torniin ihailemaan maisemia ja ottamaan aurinkoa. Torniin kävi myös sen verran tuuli ettei siellä ollut itikoita, eikä liian kuuma. Kahdenkeskinen aika luonnon helmassa tuntui todella rauhoittavalta. Tajusimme että koko yhdessä olomme aikana sitä on ollut aivan liian vähän.

_DSC0062 kopio

Seuraavana päivänä kotiin palattuamme saimme vielä ajatuksen lähteä kiertämään täällä Kontiolahdella sijaitsevan Kolvananuuron reitin. Lähdimme kävelylle kahdeksan maissa illalla, ja jo alkumatkasta huomasin itsessäni pientä väsymystä. Tuo väsymyksen tunne muuttui jossakin kohtaa päänsäryksi, joka saattoi olla seurausta liian vähäisestä veden juonnista. Päivä oli ollut kuuma, ja aamuisen kotiinpaluun jälkeen olimme olleet vielä paljon ulkona. Samalla aikaa kun päänsärky alkoi, niin aloimme olla siinä kohtaa reittiä, jossa kuljimme umpeen kasvanutta rotkoa pitkin pomppien kiveltä toiselle. Veden juonti olisi ehkä voinut auttaa, mutta pysähtyminen ei tullut kysymykseen siinä kohtaa. Pienikin vauhdin hidastaminen sai kimppuumme melkoisen itikkalauman. Kuuman sään vuoksi olin vielä laittanut jalkaani lyhyet shortsit, jotka eivät paljon suojanneet pitkältä heinikolta. Rotkon jälkeen oli vielä kohtuullisen haastava ja pitkä nousu, jossa kohti koko reissu alkoi jo vähän kaduttaa. Kuitenkin ylös päästyämme tuuli alkoi käydä hiljakseen ja näimme upeita maisemia. Vihdoin pystyi taas pysähtymään, hörppäämään vettä ja sitomaan auenneet kengän-nauhat. Ajatus mukavasta pikku iltakävelystä ei ollutkaan niin leppoisa mitä etukäteen kuvittelin. Loppumatkasta päänsärky oli kuitenkin helpottanut ja olisin jo halunnut jäädä metsään poimimaan mustikoita. Kannatti lähteä.1

Seuraavan päivän otimme vähän rennommin ja päätimme kokeilla ekaa kertaa suppailua. Täältä Kontiolahdelta, Höytiäisen tuvalta saa vuokrattua sup-lautoja hintaan 20€/tunti. Pystyssä pysyminen oli helppoa, mutta tässäkin reissussa koin oman jännityshetken. Meloimme melko kauas rannasta, jolloin tuulen aikaan saama aallokko alkoi viedä lauttaani niin, etten meinannut saada käännettyä sitä menosuuntaan. Lopulta sain kuitenkin muistutuksen huopaamisesta ja sain käännettyä laudan haluamaani suuntaan. Hetken jo kuvittelin joutuneeni tuulen vietäväksi. Yksin ollessa olisin saattanut hätääntyä hieman enemmänkin. Lopuksi meloimme lähemmäs rantaa ja pulahdimme välillä uimaan.

37601753_10156418934496772_8883351072442155008_n

Seuraava viikko vierähtikin kaupunkimaisemissa. Teimme pitkään odotetun reissun Pietariin mieheni isovanhempien luokse ja tällä kertaa lapsetkin olivat mukana. Nähtävää ja koettavaa oli paljon. Kävimme mm. sirkuksessa, aquariumissa, huvipuistossa, eläintarhassa ja ihastelemassa hiekkaveistoksia. Vietimme paljon aikaa ostoksilla ja saimme ukin opastaman kaupunkikierroksen Pietarin keskustassa. Sain kuulla myös useita tarinoita ukin ja mummon menneisyydestä, sekä nähdä vanhoja kuvia ja videoita. Myös kahdenkeskiselle kaupunkireissulle järjestyi aikaa toiseksi viimeiseltä illalta.

DSC_4762 kopio

DSC_4553 kopio

38043158_10156446840186772_7074407832023465984_n

DSC_4870 kopio

Asia joka meitä ennen reissua mietitytti oli matkapahoinvoivat lapsemme. Etenkin kuopus on alkanut voimaan pahoin vähän pidemmillä automatkoilla, joten tiesimme siihen varautua. Olimme jopa kääntäneet turvaistuimet kasvot menosuuntaan, mutta emme silti säästyneet sotkuilta. Lähdimme molemmille matkoille noin kuuden aikaan aamulla, joka oli todella hyvä ajoitus. Alkumatka meni pienessä tokkurassa, sitten tuli unet ja sen jälkeen pysähdyksiä tullissa sekä huoltoasemilla. Matka kesti noin kuusi tuntia per sivu ja molempien pahoinvoinneista huolimatta matka meni kaikenkaikkiaan yllättävän hyvin.

Matkustelu on kyllä ihanaa ja toivoisin pystyväni tekemään sitä enemmänkin. Nautin kun saan nähdä uusia paikkoja, eikä toisten nurkissa majailukaan ole koskaan ollut minulle hankalaa. Pidän todella paljon sekä luonnon rauhasta, että suurten kaupunkien vilinästä. Reissujen jälkeen myös oma sänky tuntuu aina entistä paremmalta. Näiden reissujen myötä tuli myös ajatus, että haluaisin kehitää lisää omaa venäjän kielen taitoani, sekä suunnitella mahdollisesti jo ensi kesälle pidemmän vaellusreitin. Saa nähdä mihin seuraavat lomat sitten lopulta vievät, mutta ainakin tämän kesän reissut tuntuivat onnistuneilta. Ehkä nyt voin jo kohdata syksynkin paremmilla mielin.

DSC_4967