Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Lasten kanssa sitä tulee usein pysähdyttyä pienten asioiden äärelle. Kysymyksiä satelee aiheesta jos toisestakin ja jopa kesken aikuisten välisen keskustelun saattaa kuulua sinnikäs ääni joka toistaa ”Yksi kysymys!” Viimeaikoina puhalluskukat, eli voikukkien siemenpallot on olleet meillä kiinnostuksen kohteena ja niitä on ihmetelty ja puhalleltu lähes päivittäin. ”Mistä tiedät että nämä on niitä voikukkia?” ja ”Miten ne muuttuu tämmösiksi puhalluskukiksi?” kyselee esikoinen. Joskus kysymykset ovat niin eksakteja ja joskus taas niin laajoja ja vaikeasti selitettäviä, että vastausta joutuu hetken kaivelemaan. Joskus taas tyydytään vaan yhdessä ihmettelyyn.

_DSC0116 kopio_DSC0127 kopio

Joskus myös huomaan vastaavani kieltävästi johonkin kysymykseen, jota alan oikeasti miettimään vasta ”miksi” kysymyksen jälkeen. Ehkä ihan jokaista kysymystä ei vaan arjen touhujen keskellä jaksa jäädä analysoimaan, vaan haluaa mennä helpoimman kautta. Kysymyksiä pulppuaa niin paljon että välillä haluaisi vaan kääntää aivot off asentoon. Kysymykset on kuitenkin lasten tapa oppia tätä ihmeellistä maailmaa.

E: Saanko lisää karkkia? M: Et. E: Miksi? M: Koska niitä ei ole hyvä syödä liikaa. E: Miksi? M: Koska ne ei ole terveellisiä. E: Miksi? M: Koska niissä on paljon sokeria. E: Miksi? M: Siksi että ne maistuisi hyvälle. E: Miksi?

Tuon tyyppiset keskustelut minun ja esikoisen välillä saattaisivat jatkua loputtomiin. On kyllä ollut myös tilanteita jolloin olen vaihtanut kielteisen vastaukseni myöntävään, kun en vaan ole keksinyt tarpeeksi järkevää perustelua. Esimerkiksi ”Saanko laittaa uikkarit yöksi jalkaan?” oli kysymys jonka kieltämiseen en lopulta keksinyt tarpeeksi hyvää syytä. No miksipäs ei!

_DSC0056

Viime aikoina olemme lasten kanssa tutkineet paljon myös kiviä. Siitä tuleekin oma lapsuus mieleen. Muistan tehneeni sitä paljon. Ihastelin miten ne kimaltelevat ja millaisia eri kuvioita ja värejä niistä löytyy. Samaa teemme nytkin. On mahtavaa nähdä lasten reaktiot hienoimpien timanttikivien löydyttyä.

Voi kun sitä osaisikin nähdä maailman aina yhtä ihmeellisenä paikkana kuin mitä lapset näkevät. Harmi vaan että asioihin tottuu ja alkaa pitämään niitä itsestäänselvyyksinä. Siihen matkailu on oikein hyvä lääke. Pidemmän reissun jälkeen voi olla helpompi katsoa tuttuja maisemia uusin silmin. Sama pätee myös muihin asioihin. Etäisyys tekee hyvää ja avaa näkökenttää laajemmaksi.

_DSC0031 kopio

Myös ukin kuolema sai aikaan monia kysymyksiä joihin on ollu vaikea vastata ja joita ollaan paljon yhdessä pohdittu. ”Onko ukki vielä siellä arkussa? Näkeekö ukki meidät? Onko ukki tuon pilven päällä?” Kuolema on siitä vaikea aihe, kun monia asioita sitä pohtii vielä itsekin. Lapsen mieli on kuitenkin ihanan avoin ja positiivinen. Lapsi voi myös ajatella kaiken olevan mahdollista, vielä kun hänen päähänsä ei ole iskostuneet kaikki mielemme kehittämät rajoitukset. Siksi olisikin tärkeä kiinnittää huomiota noihin ”miksi” kysymyksiin, ettei turhaan tulisi kaventaneeksi lapsen suhtautumista asioihin. ”Siksi kun niin vaan ei tehdä” on myös joskus kuultu tyhmä perustelu. On hyvä kyseenalaistaa asioita ja totuttuja käytösmalleja. Asioiden ihmettely tekee hyvää ja pitää mielen virkeänä. Ihmettelemällä asioita voi myös pitää itsensä paremmin läsnä kulloisessakin hetkessä. Itse ainakin huomaan ihmetteleväni joka vuosi samoja asioita kuten ”kello on jo kymmenen ja on vielä noin valoisaa!”. Yhtä ihmeellistä joka kesä. Niin monta on ihmeellistä asiaa.

2 thoughts on “Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s