Aiii että. Jälleen niitä muistoja joita voisi jäädä selailemaan päiväkausiksi. Paikkana siis Australia, Melbourne. Kolmessa ensimmäisessä kuvassa vielä Williamstown, jossa asuin sen kuusi viikkoa. Nuo upeat maisemat olivat siis vain hetken kävelynmatkan päässä. Nautin siitä kun sain kulkea ja katsella paikkoja kaikessa rauhassa yksin. Kamera kulki mukana ja aikaa vierähti helpostikin tuntikausia. Muistan sen rauhallisuuden joka vallitsi mielen. Puhelimessa ei toiminut netti ja viestit ja puhelut kotiinpäin olivat kalliita. Viestejä laitoin ainoastaan perheen isälle silloin kun tuli tärkeää asiaa. Toisaalta oli vähän ahdistavaa olla päivät ilman että pidin yhteyttä kotiinpäin. Tuntui että olin niin yksin. Samalla se oli myös hyvin vapauttavaa. Oli paljon tyhjiä hetkiä, jotka sai viettää pelkästään omien ajatusten kanssa.
Niinkuin ennen edellisen kuvan ottamista, koin paljon satunnaisia kohtaamisia uusien ihmisten kanssa. Vieraassa ympäristössä sitä kulkee jatkuvasti silmät auki tarkkaillen ja ihmetellen. Neuvoja täytyi kysyä moneen kertaan ja useat hyvät keskustelut saivatkin niistä alkunsa. Koin ihmiset hyvin avoimiksi sekä ystävällisiksi. Minkäänlaisen huijausyrityksen kohteeksi en koskaan joutunut, vaikka kuljin pääasiassa yksin ja useasti myös pimeän aikaan. Oli hyväkin etten osannut pelätä yksin kulkemista. Pelko olisi voinut jättää lähtemättä moneen kertaan.
Tällä reissulla tutustuminen Australian eläimiin tuli pääasiassa Healesville sanctuary villieläinpuiston kautta. Ensimmäisellä Australia reissullani 2008 vietin kaksi viikkoa Kengurusaarella, jossa näin paljon eläimiä luonnossa. Siellä en kuitenkaan päässyt näkemään niitä niin läheltä kun olisin halunnut. Eläinpuistossa se onnistui ja yksi uhitteleva lintu tuli jopa hieman liiankin lähelle. Yhteiskuva koalan kanssa oli kuitenkin parasta.
Kengurujen näkeminen puistossa ei ollut niin hienoa kuin niiden näkeminen villinä luonnossa. Aiemmalla reissullani niitä näki pomppivan pelloilla ja pihamailla, sekä valitettavasti myös kuolleina tienposkissa. Kengurukolarit olivat siellä hyvin yleisiä.
Yksi hienoimmista reissuista oli päästä paikallisen kameraseuran mukaan parin päivän retkelle Tarra-Bulga National park sademetsäalueelle. Maisemat oli aivan upeita ja valtavan korkeiden kasvustojen juurella itsensä tunsi melko pieneksi.
Muistan tällä reissulla nähneeni myös uskomattoman taidon omaavan linnun nimeltä Lyrebird. Tuo valehtelijalintu osaa nimittäin matkia ainakin parinkymmenen muun linnun ääniä. Niiden lisäksi se osaa matkia myös muita kuulemiaan ääniä, kuten esimerkiksi kameran sulkimen, auton hälyttimen sekä moottorisahan äänet. Kurkkaa tästä video.
Vietimme tuolla reissulla yön Tarra-Bulga Guest House and Lyrebird Cafe nimisessä paikassa. Upeiden maisemien lisäksi sain nauttia myös erittäin hyvästä seurasta. Vietimme illan viinilasillisen äärellä, kuunnellen kitaransoittoa ja keskustellen. Kotimatkalla teimme pysähdyksen myös eräällä viinitilalla. Nuo kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa ja heidän kertomansa tarinat ovat jotain mitä muistelen erityisellä lämmöllä. En ehkä tarpeeksi ole kiittänyt omaa isäntäperhettäni, ketkä mahdollistivat minulle tuon reissun. Jospa joskus voisin majoittaa heidät vastavierailulle.
Toivottavasti nämä tunnelmat saivat sinut hetkellisesti lämpimämpiin tunnelmiin ja ehkä muistelemaan omia ulkomaanreissujasi. Onneksi kuvien kautta noita hetkiä voi elää vielä uudelleen.
