Miten suhtautua surevaan?

 

DSC_9800 kopio

 

Viime aikoina olen pohtinut paljon surua ja sitä miten eri tavalla ihmiset käyvät sitä läpi. Toiset haluavat puhua, mutta joillekin se tekee liian kipeää. Osa haluaa käydä surua läpi yhdessä muiden kanssa ja jotkut taas vetäytyä yksinäisyyteen. Surun käsittelyyn ei taida olla olemassa yhtä oikeaa tapaa, eikä myöskään siihen miten sureva olisi hyvä kohdata. Se varmasti pelottaa. Ei haluaisi sanoa mitään tyhmää. Myös se voi mietityttää että haluaakohan läheisensä menettänyt että osanotot tullaan sanomaan paikassa kuin paikassa. Mitä jos tapaatte kaupan kassajonossa. Olisiko parempi vaan puhua jostain muusta, tai olla niin kuin ei huomaisikaan?

DSC_1243 kopio

 

Oman isäni kuolemasta on nyt puoli vuotta ja itselleni aiheesta puhuminen on ollut hyvin helpottavaa. Ennen en tykännyt itkeä muiden nähden, mutta nykyään se on helpompaa. Minua ei siis ole haitannut jos asia on otettu puheeksi isossakin joukossa ja hautajaisetkin koin voimaa antavana. Oli ihanaa kokea surua yhdessä muiden kanssa. Toki on ollut myös aika jolloin isän kohtalo on suututtanut, eikä sitä olisi halunnut uskoa todeksi. Se vaihe oli silloin kun isä vielä eli ja kävi läpi sairauttaan. Lopulta ei kuitenkaan voinut muuta kuin hyväksyä tilanteen ja tuntea suru niin voimakkaana kuin se tuli. Kaikki toisilta ihmisiltä saatu tuki tuntui hyvältä. Tiesi ettei ollut surun kanssa yksin.

Ymmärrän myös että oma tilanteemme on ollut hyvin luonnollinen ja olemme ehtineet sopeutua tilanteeseen ja kokea surua pidemmän aikaa jo ennen isän poismenoa. En osaa kuvitella miltä suru voi tuntua silloin kun se todella yllättää. Luulen että silloin asia olisi paljon vaikeampaa hyväksyä. Niin paljon asioita jäisi sanomatta ja tekemättä. Niin paljon kysymyksiä. Entä jos?

DSC_1272

Surun kokeminen on niin yksilöllistä, että sen suhteen on hyvä kuulostella ja kunnioittaa jokaisen omaa tapaa. Itse olen tykännyt puhua paljon, mutta en voi sillä olettamuksella kohdata toista surevaa. Mielestäni on hyvä osoittaa surevalle se, että olet nähnyt hänet ja olla avoimena jos hän haluaa kääntyä puoleesi. Luulen että ymmärtävä halaus ihan ilman sanojakin kertoo sen että välität. Itselleni tulleet viestit ja sanat kuten ”otan osaa”, ”voimia” ja ”jaksamista” ovat kaikki tuntuneet siltä, että meistä välitetään. Kuitenkin myös puhumattomuus voi olla merkki siitä että huomioi toisen surun. Ei halua muistuttaa aiheesta ja saada taas itkua tulemaan. Sen vuoksi koen tärkeänä sen, että sureva itse myös osaisi pyytää apua jos tuntee sitä tarvitsevansa ja ottaisi asian puheeksi jos kokee puhumisen helpottavana. Toisten on todella vaikeaa miettiä millä tavoin osaisi olla parhaiten avuksi. Tässä kuitenkin omakohtaisia vinkkejä siihen miten voit kohdata surevan:

  1. Ota yhteyttä tavalla tai toisella.
  2. Kuuntele jos sinulle halutaan kertoa.
  3. Kohtaa rohkeasti. Jo katse ja hiljainen halaus kertoo että välität.
  4. Kysy voitko olla jossakin avuksi.
  5. Älä unohda, vaan muista että suru ja ikävä kulkee mukana pitkään.
  6. Ehdota jotain arjesta poikkeavaa kun aikaa on hieman kulunut.
  7. Ole läsnä.

Uskon että toiset ihmiset eivät tarkoita puheillaan tai puhumattomuudellaan pahaa. Kyse on ainoastaan siitä, että olemme erilaisia. Suru voi olla pelottava asia, etenkin jos sitä ei ole käynyt itse läpi. Mielestäni suruvalittelujen vieminen surutaloon vaatii rohkeutta niiden viejältä. Ymmärrän kuitenkin hyvin myös sen, että kaikki eivät niitä jaksaisi ottaa vastaan.

DSC_9888 kopio

Itse ajattelin isäni hautajaisista niin, että olisi ollut ihana jos olisimme pystyneet siellä myös nauramaan. Isäni oli iloinen ja vitsikäs mies ja uskon että hänen mielestään nauru olisi tehnyt tilaisuudesta paremman. Samaa toivoisin myös omiin hautajaisiini. Haluaisin että siellä muisteltaisiin minua monella tapaa. Itkeminen on hyvä ja se puhdistaa mieltä, mutta mielestäni myös nauru ja hyvät iloiset muistot kuuluvat asiaan. Ehkä täytyykin alkaa koostamaan kansiota, johon kerään kaikista hölmöimmät ja hauskimmat kuvani. Niistä voi sitten koostaa hulvattoman videon sopivan menevällä taustamusiikilla. Surulla ja itkulla on paikkansa, mutta niin on myös hyvillä muistoilla. Ikävä on edelleen se joka itkettää, mutta samalla tunnen myös kiitollisuutta. Kiitollinen olen kaikesta siitä mitä yhdessä koimme. Niitä on ihana muistella, ja välillä vähän nauraakin.

Kiitollinen juuri nyt

DSC_9558 kopio

Mietitkö usein sitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat? Oletko jättänyt asioita tekemättä sen takia että pelkäät toisten arvostelua? Tai teetkö joitakin asioita vain koska toiset odottavat niitä sinulta? Vastuun ottaminen omasta elämästä voi olla vaikeaa, varsinkin jos on tottunut miellyttämään muita. Omien valintojen tekeminen on kuitenkin tärkeää, jos haluaa mennä kohti itsensä näköistä elämää. Valinnat eivät läheskään aina ole helppoja ja sen takia on tärkeää oppia kuuntelemaan itseään.

DSC_9560 kopio

Olen oppinut sen että asiat eivät aina tapahdu niin kuin itse on ne ajatellut. On tärkeää uskaltaa unelmoida, mutta ei ole hyvä tarrautua tiettyyn ajatukseen siitä miten unelman tulisi toteutua. Useinkin reitti on hyvin eri kuin mitä ennalta olisi voinut arvata. Ajattelen että on tärkeää tuntea se tunne, jonka ajattelee toteutuneen unelman tuovan ja sen jälkeen ”päästää siitä irti”. Ikäänkuin lähettäisit sen matkaan. Sitten vaan tulee luottaa siihen että se toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla.

DSC_9563 kopio

Unelmoimisen vastapainona on oleellista oppia elämään tässä hetkessä. Miten usein se onkin niin vaikeaa. Elämme hyvin paljon menneessä, murehdimme ja häpeämme asioita jotka ovat joskus tapahtuneet. Menneiden ei pitäisi antaa määrittää tätä hetkeä tai tulevaa. Niitä ei ole hyvä myöskään paeta, vaan saada käsitellyksi ja sitten päästää irti. Usein ajatuksemme karkaavat myös tulevaan. Kiirehdimme jotakin kohti unohtaen tämän hetken. Kuitenkaan koskaan ei ole olemassa mitään muuta kuin TÄMÄ HETKI.

DSC_9536 kopio

Mielestäni isoimmat päätökset elämässä ovat niitä, jotka on hyvä tehdä tunteella. Järjen on hyvä astua mukaan monissa arkisissa asioissa kuten esimerkiksi sen päättämisessä, että käytänkö tämän päivän opiskeluun vai kaupungilla shoppailuun. Tunne voisi helposti viedä jälkimmäiseen. Isojen päätösten äärellä sitä usein toivoisi jonkun muun tekevät päätöksen puolestaan. Kuitenkin vain sinä itse voit tietää parhaiten.

DSC_9540 kopio

Tavoitteiden asettaminen ja niiden suorittaminen ovat kaksi eri asiaa. Jos et tiedä mitä haluat, on sinun hyvin vaikeaa muuttaa nykyistä elämäntilannettasi. Jos taas näet tavoitteesi selkeänä päämääränä ja tähtäät vain ja ainoastaan sitä kohti, niin unohdat helposti sen että elämä on nyt. Jos et osaa nauttia matkasta, niin tuskin tulet nauttimaan myöskään päämäärän saavuttamisesta. Salli itsesi pysähtyä, nauttia ja levätä. Näe kaikki kaunis ympärilläsi ja kiitä siitä mitä sinulla on. Pysähtymisen ja kiitollisuuden kautta olet vahvemmin tässä hetkessä, tässä elämässä. Olen kiitollinen juuri nyt.

DSC_9541 kopio

Kuvissa esiintyvät blogia varten saadut Hidasta elämää kuvakortit sekä Unelmakortit.

Australia muistot, osa 3. Työssäoppiminen

_DSC0111 copy

Ehdottomasti erikoisimman sekä mielenkiintoisimman työssäoppimiseni olen tehnyt ollessani Melbournessa 2013. Työssäoppimispaikka jonka sain alunperin sovittua oli Lizzy C Photography. Hänen mukanaan ehdin olla muutamissa potretti kuvauksissa sekä apuna toimistotöissä hänen studiollaan. Kävimme myös valokuvanäyttelyissä sekä Australian professional photography awards tilaisuudessa, jossa palkittiin valokuvauksen ammattilaisia eri sarjoissa.

1278546_10151845799926772_1107761612_n kopio

Heti parin päivän päästä saavuttuani Melbourneen pääsin Lizzyn kollegan Andrew´n avuksi tekemään hääkuvausta. Olin vielä hieman jumissa englannin puhumisen kanssa, sekä väsynyt pitkästä matkasta. Olin myös huolissani vaatetuksestani, sillä en ollut varautunut sellaisiin vaatteisin joilla voisin lähteä häihin. Onneksi ehdin kuitenkin käydä ostoksilla edellisenä päivänä. Minua jännitti myös se, että miten osaisin toimia ja käyttäytyä edustavasti ja vieläpä niin, että minusta olisi oikeasti apua. Olin tottunut käyttämään Nikon merkkistä kameraa, mutta tuolla sainkin käyttööni Canonin ja tehtäväni oli myös löytää nopeasti ne tarvikkeet joita minulta pyydettiin.

Olin siis jatkuvasti lähistöllä siellä missä Andrew kuvasi, pidin huolta kameralaukusta, ohjasin valoja haluttuun suuntaan ja tarkkailin sitä milloin hän tarvitsi apuani. Aika ajoin esittäydyin ihmisille ja saatoin vaihtaa heidän kanssaan muutaman sanan. Haastavinta kaikessa oli varmasti kaiken uuden yhdistäminen siihen, että täytyi kuitenkin näyttää siltä että tiesin mitä olin tekemässä. Tuntui että olin siellä edustamasssa Andrew´ta, enkä halunnut näyttää omaa epävarmuuttani. Onneksi hän kuitenkin osasi työnsä lomassa huomioida myös minut ja useasti kysyi katseellaan että kaikki on ok. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta minulla oli tunne että hän arvosti apuani.

_DSC0176 (1) kopio

Pikkuhiljaa asiat etenivät niin, että yhteistyöni Lizzyn kanssa väheni ja olinkin yhä enemmän Andrew´n mukana. Monta kertaa tulin miettineeksi sitä, miten hienoihin paikkoihin pääsin hänen seurassaan ja miten opettavaisia nuo tilanteet olivat. Kävimme ihmisten kotona, upeissa pilvenpiirtäjissä, rannalla sekä toinen toistaan hienoimmissa juhlapaikoissa. Hääkuvaukset alkoivat yleensä aamupäivällä joko asiakkaan kotona tai hotellilla, sen jälkeen oli tavallisesti potrettikuvaukset jossakin ulkona ja siitä jatkettiin juhlapaikalle. Kuvaaminen jatkui pitkälle iltaan. Pääsimme myös nauttimaan juhlien tarjoiluista ja se usein olikin päivän ainut ateria. Myöhemmin osasin varautua myös välipaloihin, jonka saattoi nauttia aina sopivan hetken tullen.

Kaiken tuon upeuden vastapainoksi sain kokea myös sen ”likaisen työn”. Kameratarvikkeiden mukana kuljettaminen ei aina ollut sitä helpointa hommaa.

ranta2 kopio

Yksi mieleenpainuvimmista keikoista oli se, kun pääsin seuraamaan ”Behind the scenes” kuvauksia. Andrew´n tehtävänä oli siis ottaa kuvausten stillikuvat. Kyseessä oli Leo Bakerin ohjaama lyhytelokuva Love notes. Tarinassa on sokeat mies ja nainen joista toinen soittaa pianoa ja toinen viulua. Iltaisin he kuulevat toistensa soittoa, mutta eivät tiedä tavanneensa. Oli aivan mahtava nähdä se miten elokuvaa tehtiin ja miten monta kertaa yhtä kohtausta kuvattiin. Elokuvan trailerin voit nähdä täältä. Näin jälkeenpäin tuntuu uskomattomalta että tuolla tosiaan olin ihan vieressä pari pitkää päivää kuuntelemassa tuota samaa viulun ja pianon soittoa, ja syömässä samassa pöydässä näyttelijöiden ja työryhmän kanssa.

_DSC0178 (1) kopio

_DSC0121 (1)

Kuvauspäivien välisen yön sain majoittua Andrew´n kotona, sillä lopetimme niin myöhään illalla ja aloitimme aikaisin seuraavana aamuna, että niin oli kätevintä tehdä. Sain siis tavata Andrew´n kauniin vaimon ja suloiset lapset. Muistan aina miten lämpimästi minut otettiin vastaan. Silloin jopa haaveilin että pääsisin joskus vielä tekemään töitä Andrew´n kanssa. Eihän sitä koskaan tiedä!

_DSC0024 (1) kopio

Kaikenkaikkiaan tuo kuuden viikon työssoppimiseni oli mahtava kokemus ja se todella haastoi minut pois omalta mukavuusalueeltani. Tilanteet olisivat saattaneet muutenkin olla jännittäviä, mutta oman lisänsä niihin toi pärjääminen englannin kielellä. Olen kiitollinen kaikesta kokemastani.

Artist 3.0

DSC_9114 kopio

Viikonloppuna pääsin osallistumaan jo pidemmän aikaa ajatuksissani olleeseen Light Microblading koulutukseen. Paikkana oli Helsingissä sijaitseva Felicita, jossa sijaitsee Helsinki Microblading center ja kouluttajana toimi Siiri Tabri. Siiri on todella ammattitaitoinen kouluttaja ja hänen tekemisensä todella inspiroi myös muita.

DSC_9131 kopio

Light Microblading poikkeaa vanhasta tekniikasta siinä, että se tehdään paljon kevyemmin, erittäin terävällä terällä ja toisenlaisella linjojen vahvistus tekniikalla. Näiden muutosten avulla mahdollistuu entistä ohuemmat ja tarkemmat linjat, luonnollisempi lopputulos, sekä parempi pigmentin pysyvyys.

Myös tekotapa poikkeaa vanhasta sen verran, että nyt linjojen tekeminen aloitetaan tosi kevyesti ja linjat käydään läpi useampaan kertaan. Pigmentti päätyy kuitenkin samaan ihon kerrokseen kuin aiemminkin, mutta tällä tavalla ei ole niin helppoa tehdä liian syvälle, sekä ihoon päätyy lopulta enemmän pigmenttiä. Myös jälkihoito-ohjeet ovat helpottuneet.

DSC_9118 kopio

 

Pääsin koulutuksessa oppimaan myös uudet kulmakuviot. Aiemmin osasin tehdä vain eurooppalaisella kulmakuviolla, mutta nyt vaihtoehtoja on monia. Muutenkin kulmien teossa ollaan menty siihen suuntaan että katsotaan enemmän asiakkaan omia kulmia ja valitaan kuvio sen mukaan. Ei ole myöskään tavatonta että kulmiin valittaisiin hieman eri kuviot. Tällä tavoin lopputulos on entistä luonnollisempi. Symmetriahan on se johon kauneusihanteissa pyritään, mutta jos tavoitteena on luonnollisuus, niin on mahdollista poiketa symmetriasta.

Jotkut kulmakuvioista kyllä tuntuivat melko omituisilta. On kuitenkin huomattu että ihmisillä luonnostaan on hyvin erilaisia ja eri suuntiin kasvavia kulmakarvoja. Ehkä yksi oudoimmista kulmakuvioiden aluista oli jakautuneet linjat.

_DSC0020 kopio

Uskon kyllä että oma osaamiseni kehittyy tässä kokoajan tekemisen myötä. Nyt vielä koulutuksen jälkeen sain lisää varmuutta tekemiseen, sekä intoa kehittyä paremmaksi. Tekeminen tuntuu edelleen tosi omalta ja nautin siitä hiljaisuudesta ja keskittymisestä johon kulmien teon aikana pääsen. Tässä(kin) asiassa haluan tulla hyväksi.

_DSC0023 kopio

Uudenlainen tekoiho myös mahdollistaa kotona harjoittelun ilman pigmenttiä. Kuten olen aiemminkin maininnut, niin symmetrian saaminen on itselleni kaikista haastavinta. Harjoitusta on onneksi kuitenkin mahdollista tehdä kokoajan.

Olen kyllä tyytyväinen että kävin koulutuksen. Paljon tuli uutta asiaa ja pystyin kysymään muistakin mieltä askarruttavista asioista. Myös omat kulmani saivat vahvistusta koulutuksen lopuksi.

DSC_9186 kopio

_DSC0852 kopio

Jos olet kiinnostunut Microblading koulutuksesta, niin voin lämpimästi suositella ottamaan koulutuksen Sharp Browsin kautta.

Jos taas olet kiinnostunut hankkimaan Microblading kulmat itsellesi, niin VOIN LÄMPIMÄSTI SUOSITELLA VARAAMAAN AIKAA MINULLE NUMEROSTA 0445404229 tai Facebook sivujeni kautta. Viidelle ensimmäiselle (jotka pääsevät tulemaan työpisteelleni Kontiolahteen) annan alennusta -10%. (250€->225€)

mb

Prinsessapäivä

DSC_8963 kopio

Ennen ja jälkeen kuvaukset ovat ehdottomasti paras osa omaa työtäni. Niissä pääsen hyödyntämään osaamistani monipuolisimmin, sekä nään työni jäljen parhaiten. Tanjalle tekemässäni muutoksessa yhdistyi kaikki osaamiseni; meikkaus, hiusten viimeistely, kuvaus sekä Microblading. Tanjan Microblading kokemuksesta voi käydä lukemassa hänen blogistaan.

DSC_8946 kopio

DSC_9072 kopio

Tanjan meikissä käyttämäni tuotteet olivat: Zao sarjan meikkipuuteeri Clear beige, huultenrajauskynä Burgundy, huulikiilto Burgundy, ripsiväri black, Everyday Minerals sarjan poskipuna Fresh rose blossom, kulmaväri Cinnamon street, sekä Boho sarjan maapuuteri Grande terre ja luomiväripaletti Earth. Luomivärin sävyistä käytin tummempaa violettia, vaaleanpunaista sekä valkoista. Vaalea sävy toimi hyvin myös korostuksiin.

DSC_8962 kopio

Tanjan upeisiin pitkiin hiuksiin tein kiharat muotoiluraudalla. Seuraavassa kuvassa näkyy hyvin tehty muutos. Pienempi kuva on siis otettu aiemmin ennen kuin teimme Microblading käsittelyn. Kirjoitin aiheesta aiemmin myös omassa blogissani.

e&j

DSC_8984

Tekemisen lomassa ehdimme myös nauttimaan kupit kuumaa. Tällaisia työpäiviä voisi viettää useamminkin.

Loppujen lopuksi taisimme olla molemmat melko tyytyväisiä tehtyyn muutokseen. Tanja kertoi meikkaavansa tavallisesti aika vähän. Hän kertoi instagramissaan viettäneensä prinsessapäivää. ”On lahja pystyä muovaamaan toiselle jotain sellaista, joka näyttää ja tuntuu asiakkaalle omalta vaikkei tekijä persoonaa täydellisesti tuntisikaan!” (@tanjar90)

Itse olen iloinen että saan tehdä näitä. Hyvä mieli voi tulla myös prisessapäivästä.

 

DSC_9070 kopioDSC_9056 kopio

Australia muistot, osa 2. Luontoa ja eläimiä

ranta (1)

_DSC0672 copy

Aiii että. Jälleen niitä muistoja joita voisi jäädä selailemaan päiväkausiksi. Paikkana siis Australia, Melbourne. Kolmessa ensimmäisessä kuvassa vielä Williamstown, jossa asuin sen kuusi viikkoa. Nuo upeat maisemat olivat siis vain hetken kävelynmatkan päässä. Nautin siitä kun sain kulkea ja katsella paikkoja kaikessa rauhassa yksin. Kamera kulki mukana ja aikaa vierähti helpostikin tuntikausia. Muistan sen rauhallisuuden joka vallitsi mielen. Puhelimessa ei toiminut netti ja viestit ja puhelut kotiinpäin olivat kalliita. Viestejä laitoin ainoastaan perheen isälle silloin kun tuli tärkeää asiaa. Toisaalta oli vähän ahdistavaa olla päivät ilman että pidin yhteyttä kotiinpäin. Tuntui että olin niin yksin. Samalla se oli myös hyvin vapauttavaa. Oli paljon tyhjiä hetkiä, jotka sai viettää pelkästään omien ajatusten kanssa.

pojat

Niinkuin ennen edellisen kuvan ottamista, koin paljon satunnaisia kohtaamisia uusien ihmisten kanssa. Vieraassa ympäristössä sitä kulkee jatkuvasti silmät auki tarkkaillen ja ihmetellen. Neuvoja täytyi kysyä moneen kertaan ja useat hyvät keskustelut saivatkin niistä alkunsa. Koin ihmiset hyvin avoimiksi sekä ystävällisiksi. Minkäänlaisen huijausyrityksen kohteeksi en koskaan joutunut, vaikka kuljin pääasiassa yksin ja useasti myös pimeän aikaan. Oli hyväkin etten osannut pelätä yksin kulkemista. Pelko olisi voinut jättää lähtemättä moneen kertaan.

20130922_healsville_maiju_0378 copy

Tällä reissulla tutustuminen Australian eläimiin tuli pääasiassa Healesville sanctuary villieläinpuiston kautta. Ensimmäisellä Australia reissullani 2008 vietin kaksi viikkoa Kengurusaarella, jossa näin paljon eläimiä luonnossa. Siellä en kuitenkaan päässyt näkemään niitä niin läheltä kun olisin halunnut. Eläinpuistossa se onnistui ja yksi uhitteleva lintu tuli jopa hieman liiankin lähelle. Yhteiskuva koalan kanssa oli kuitenkin parasta.

20130922_healsville_maiju_0187 copy

 

20130922_healsville_maiju_0024

Kengurujen näkeminen puistossa ei ollut niin hienoa kuin niiden näkeminen villinä luonnossa. Aiemmalla reissullani niitä näki pomppivan pelloilla ja pihamailla, sekä valitettavasti myös kuolleina tienposkissa. Kengurukolarit olivat siellä hyvin yleisiä.

_DSC0553 copy

Yksi hienoimmista reissuista oli päästä paikallisen kameraseuran mukaan parin päivän retkelle Tarra-Bulga National park sademetsäalueelle. Maisemat oli aivan upeita ja valtavan korkeiden kasvustojen juurella itsensä tunsi melko pieneksi.

_DSC0632 copy_DSC0270 copy

Muistan tällä reissulla nähneeni myös uskomattoman taidon omaavan linnun nimeltä Lyrebird. Tuo valehtelijalintu osaa nimittäin matkia ainakin parinkymmenen muun linnun ääniä. Niiden lisäksi se osaa matkia myös muita kuulemiaan ääniä, kuten esimerkiksi kameran sulkimen, auton hälyttimen sekä moottorisahan äänet. Kurkkaa tästä video.

_DSC0399 copy

_DSC0612

Vietimme tuolla reissulla yön Tarra-Bulga Guest House and Lyrebird Cafe nimisessä paikassa. Upeiden maisemien lisäksi sain nauttia myös erittäin hyvästä seurasta. Vietimme illan viinilasillisen äärellä, kuunnellen kitaransoittoa ja keskustellen. Kotimatkalla teimme pysähdyksen myös eräällä viinitilalla. Nuo kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa ja heidän kertomansa tarinat ovat jotain mitä muistelen erityisellä lämmöllä. En ehkä tarpeeksi ole kiittänyt omaa isäntäperhettäni, ketkä mahdollistivat minulle tuon reissun. Jospa joskus voisin majoittaa heidät vastavierailulle.

Toivottavasti nämä tunnelmat saivat sinut hetkellisesti lämpimämpiin tunnelmiin ja ehkä muistelemaan omia ulkomaanreissujasi. Onneksi kuvien kautta noita hetkiä voi elää vielä uudelleen.

_DSC0641