Rauhallista(ko) joulua!

Joulu on minulle kesän ohella parasta aikaa vuodessa, mutta olen miettinyt tuota rauhallisuutta. Meidän perheessä ollaan totuttu viettämään joulua isolla porukalla ja tuohon porukkaan kuuluvat myös koirat sekä lapset . Joskus aina tuntuu että rauhallisuus ei kuulu siihen yhtälöön. Rallia juostaan tuvan ympäri ja kuusi kaatuu piparin nälkäisen koiran ansiosta. Kuitenkin juuri tuollainen joulun mielestäni kuuluukin olla._DSC0113 kopioMyös omassa arjessani saan aika harvoin nauttia tuosta rauhallisuudesta. Toki niitäkin hetkiä on, mutta ei aina silloin kun niitä eniten kaipaisi. Esikoinen on nyt siinä iässä että puhetta ja kysymyksiä tulee taukoamatta ja energiaa tuntuu riittävän tasaisesti koko päiväksi. Kuopus taas viihtyy hyvin paljon sylissä tai jalassani roikkuen jos käteni ovat kiinni kotitöissä. Hän myös tekee jatkuvaa inventaariota käyden laatikoita ja kaappeja läpi uudestaan ja uudestaan. Wc:ssä käynti, sekä aamupala- tai muu ruokailuhetki ovat niitä, joihin sitä rauhaa voisin haluta. Luulen että lapsen silmissä se, että äiti istuu paikoilleen tai ylipäätään pysähtyy tarkoittaa sitä että nyt on sylittely aika. Liike on siis lääke tähänkin vaivaan.

_DSC0118Parina päivänä viikossa käymme kuopuksen kanssa lähikahvilassa aamupalalla sen jälkeen kun esikoinen on viety leikkikerhoon. Kahvila on viihtyisä ja on ihana istahtaa aamupalalle jota ei ole tarvinnut itse laittaa. Monesti vaan mielikuva tuosta aamupalahetkestä on kauniimpi kuin todellisuus. Usein siis käy niin, että tyttö ei malta syödä kovin pitkään, sillä kaikki uusi ympärillä kiinnostaa niin paljon. Syöttötuolissa on hauska nousta seisomaan ja lattialle päästyä on kiva käydä vieraissa pöydissä tai yrittää livahtaa työntöovesta takahuoneeseen. Siinä sitten syön aamupalaa samalla kun pidän toisella kädellä kiinni syöttötuolissa seisomaan yrittävää taaperoa, tai käyn useampaan otteeseen hakemassa hänet pois takahuoneen ovelta. Usein myös jututamme kahvilassa istuskelevat iäkkäämmät asiakkaat. Annan tytön siis kävellä ympäri kahvilaa, niin kauan kuin katson että siitä ei ole häiriötä muille. Tätä touhua seuratessa saan nauttia aamupalani.

_DSC0003 kopio

_DSC0011 kopioViimeksi tänään koin pienen epätoivon hetken kun olin yksin lasten kanssa kotona. Koti näytti siltä että kylässä olisi käynyt hurrikaani. Inventaariota oli tehty ympäri asuntoa, olohuoneen lattialle oli rakennettu sohvapalikoista auto ja koira oli pureskellut maitotölkin pieneksi silpuksi eteisen matolle. Itse olin keittiössä ja yritin samaan aikaan valmistaa ruokaa, paketoida joululahjoja ja syödä. Pöydillä lojui lahjapapereita, paketoitavia lahjoja, lasten leluja, kasvisten kuoria, likaisia astioita ja ruuan tähteitä. Mietin että näyttääköhän kenenkään muun kodit koskaan tältä. Itselläni on huono tapa yrittää olla tehokas ja tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Juuri silloin nuo pahimmat kaaokset usein syntyvät.

Vaikka oma arkeni on hyvin paljon hampaiden kiristelyä (jopa siihen asti että pelkään niiden karisevan), tekemistä, sekä lasten ehdoilla menemistä, niin usein myös osaan ajatella sitä miten onnekas olen.  Etenkin niinä pysähtymisen hetkinä muistaa ajatella miten arvokasta aikaa tämä lasten kanssa kotona oleminen on. Minusta on ihana herätä useimpina aamuina siihen, että esikoinen kömpii viereen tai että kuopus alkaa höpötellä ja kolistella lelulla sängyn päätyä. Pakollisia menoja on hyvin vähän ja jos omatunto (ja hermot) sallii niin voimme viettää koko päivän sisällä leikkien ja katsellen piirrettyjä. Ja vaikka kuopuksen jatkuva sylissä roikkuminen väsyttää ja aiheuttaa hartiakipuja, niin onhan se samalla myös ihan parasta. Yksi ilta antaessani hyvän yön pusuja pojalle, hän työntikin minua pois ja kaivautui peiton alle. ”Hyiiii mamma, ei saa!” Tajusin että nekin ajat varmasti koittaa jolloin lapset eivät enää tulekaan luokseni kädet ojossa. Vastusteluista huolimatta annoin halit ja pusut. Tiesin että kyllä hän niitä oikeasti myös halusi. Arvokkaita on nämä hetket. Ehkä ne sotkut, huudot, itkut ja hampaiden kiristelyt kuuluvat tähän arkeen. ”Ei ole väliä montako vuotta elämässäsi on – tärkeintä on miten paljon vuosissasi on elämää.” -Abraham Lincoln.

_DSC01552 kopio

Rauhallista tai vauhdikasta joulun aikaa! Nauttikaa siitä kumpaa se sitten sattuukin olemaan ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s