Ikuinen opiskelija

Kirjoittaminen on aina ollut minulle hyvä tapa purkaa omia ajatuksia ja saada niihin etäisyyttä. Jossakin vaiheessa taisin vain unohtaa sen. Lapsuusvuosien päiväkirjan kirjoittamisen jälkeen olen uudelleen päässyt nauttimaan kirjoittamisesta tämän blogini kautta. Olen aina ollut visuaalinen ja minua helpottaa se, kun saan muutettua ajatukseni tekstiksi. Myös asioiden oppimiseen tarvitsen näköäni. Käydessäni venäjän tunneilla olen huomannut oppimiseni hidastuneen, koska opiskelemme nykyisin todella vähän kirjasta. Pelkästä keskustelusta minulla ei jää paljonkaan päähän. Täytyisi ehkä piirtää ja kirjoittaa isoja julisteita ja kiinnittää niitä ympäri kotia, niin useasti nähtynä ne voisivat jäädä paremmin muistiin.

Millaista on joutua toimimaan vasten arvojaan?
Miltä tuntuu, jos ei pääse toteuttamaan jotakin osaa itsestään?
Onko arkielämäsi Sinun omaasi – vai elätkö muotissa, joka ei jostain syystä tunnu omalta? 

Löysin kurssin jossa pääsee oppimaan kirjoittamista. Linjassa itsesi kanssa on intuitiivisen kirjoittamisen kurssi, joka mm. tuottaa oivalluksia ja itsetuntemusta, auttaa vähentämään sisäisiä ristiriitoja ja ohjaa kirjoittamaan intuitiivisesti niin, että sen avulla voi alkaa ymmärtää itseään paremmin. Pääsin osallistumaan kurssille ja jo ensimmäisen tehtävän jälkeen koin helpotusta saadessani kirjoittaa tuntemuksiani paperille. Niin paljon asioita pyörii pääni sisällä jatkuvasti, että kun ne saa kirjoitettua, niin tuntuu ihan kuin aivoista olisi vapautettu muistitilaa. Vähän samanlainen tunne kun pitkästä aikaa juttelisi jonkun hyvän ystävän kanssa mieltä painavista asioista. Olo on taas paljon kevyempi.

Ystäväni hiljattain ihmetteli sitä, miksi aloin kirjoittamaan tätä blogia. Hänen mielestään minulla oli jo tarpeeksi tekemistä ja vähän liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Pitikö tämäkin keksiä vielä kaiken muun lisäksi. Myönnän kyllä että minulla on nyt aika paljon meneillään ja kun sen yhdistää pikkulapsiarkeen, niin aikaa ei jää kovin paljon ylimääräistä. Toki onhan minulla myös mies jakamassa osan hommista, mutta siitäkin vapautunut aika menee paljolti koiran ulkoilutuksen, harrastusten, ystävien ja töiden merkeissä. Iltaisin klo 22-00 on yleensä se aika jonka haluan ottaa vain itselleni. On rauhoittavaa istua hiljaisuudessa, syödä iltapalaa ja kirjoittaa. Se on siis asia josta nautin.

_DSC0775-Palautettu kopioKurssin valmentaja Katri Syvärinen on henkisen hyvinvoinnin valmentaja, NLP-kouluttaja, kirjailija ja suomen kielen maisteri. Hän kertoo omista kokemuksistaan näin:

 

 

”Unelmien toteuttaminen kiehtoi minua jo nuorena. Innostuin ihmismielen mahdollisuuksista ensin siitä näkökulmasta, mitä kaikkea voi saavuttaa, kun oppii asettamaan tavoitteita ja suuntaa energiansa oikein. Oivalsin, että mahdollisuudet ovat huikeat. Muutamassa vuodessa ehdinkin saada aikaan paljon. Toteutin lyhyessä ajassa monia unelmiani. Nautin kaikesta suunnattomasti, mutta en huomannut, että tekemisen lomassa unohdin levätä. Lopulta päädyin niin suureen väsymykseen, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa suuntaa. Löysin ylisuorittamisen taustalla olevat haitalliset uskomukset ja ajatusmallit. Aloin opetella rennompaa ja lempeämpää suhtautumista itseeni ja elämään.”

Tunnistan tuosta paljon itseäni. Myös omat läheiseni ovat sanoneet minun tekevän liian paljon asioita yhtä aikaa. Mutta tähän liittyy aiemmin esiin tullut kysymys. Miltä tuntuu, jos ei pääse toteuttamaan jotakin osaa itsestään? Ajattelen, että minulla on vain kova tarve saada tehdä omia juttujani. Olen niistä innoissani ja haluan kehittyä ja oppia. Itse näen että se on hyvä asia. En ikinä halua kadottaa uteliaisuutta ja oppimisen halua. Koen että aina on mahdollista kehittää itseään. Jos ei koulun penkillä, niin itsenäisellä opiskelulla. Tälläkin hetkellä minulla olisi niin paljon hyviä kirjoja joista haluaisin opiskella ja taitoja joissa kehittyä. Muistan senkin kun työskennellessäni kampaajana, minuun iski aina lomien aikaan kova luovuuden tuska. Tuntui etten osannut rauhoittua ennen kun pääsin tekemään jotain käsilläni. Olen kuitenkin kiitollinen tuosta tuskasta. Se saa minut liikkeelle.

Kuitenkin nyt tämän kurssin myötä toivon saavani myös itselleni lempeämpää suhtautumista itseeni ja elämääni. Välillä nimittäin huomaan ylisuorittavani, enkä vain osaa pysähtyä. Vaikka moni tekeminen onkin mieleistä, niin silti uupuminen on mahdollista. Minun on vaikea olla ilman, että tekisin omasta mielestäni jotain hyödyllistä. Toivon että maltan antaa aikaani kurssin tehtäville ja uskon että niiden avulla voisin saada hieman rauhaa pääni sisälle. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tuleman pitää. Kirjoitan aiheesta uudelleen taas kurssin päätyttyä.

Vielä 27.11. asti on aikaa ilmottautua mukaan kurssille. Pääset tutustumaan siihen täältä: http://www.katrisyvarinen.fi/linjassa-itsesi-kanssa.html

Kirjoittamisen iloa!

2 thoughts

  1. Katri Syvärinen on ihana! Mulla on hänen kirja Löydä elämän taika. Tosin ehdin itse vain selailla, kun annoin sen lainaan tyypille, jonka ajattelin tarttevan sitä enemmän.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s