Haaveita ja opastusta

Kuulin joku aika sitten ystävältäni, että hänelle oli tehty selvänäkö tulkinta. Hän kertoi kuulemastaan ja siitä, miten henkilökohtaiselta asiat olivat hänestä tuntuneet. Itse en ole koskaan aiemmin ajatellut että haluaisin erityisesti kuulla minkäänlaista ”ennustusta” elämästäni, mutta tälläkertaa kiinnostuin. Ehkä en ollut koskaan aiemmin kuullut että kukaan tuttava olisi käynyt selvänäkijällä. Luulen että kaikki alalla työskentevät eivät välttämättä tee työtä puhtaalla omalla tunnolla. Tulee mieleen Muumipeikon ja Nipsun ennustajahuijaus, jossa ennustuksia keksittiin ja toteutettiin kultakolikkojen kiilto silmissä. Tällä kertaa oli kuitenkin helpompi luottaa, kun ystävä oli jo saanut luotettavan kokemuksen.

Otin siis yhteyttä selvänäkijään ja sovimme tulkinnalle soittoajan. Hän kertoi näkevänsä kuvina viestit joita minulle lähetetään. Tulkinnalle jää siis varaa ja joskus voin itse ymmärtää merkityksen paremmin kuin hän. Odotin tulkintaa innolla.

Kun oli puhelun aika, istuin terveyskeskuksen tyhjässä kanttiinissa. Hän aloitti vielä kertaamalla mitä tulisi tekemään ja kysyi sitten mistä haluaisin kuulla. Kerroin omista ammattiosaamisistani ja kysyin, että mihin minun olisi hyvä keskittyä ja panostaa. Hän sanoi että näkee valokuvauksen vahvana osana tekemistäni. Hänelle näytettiin galleria tyyppinen tila, jossa ihmiset pysähtyvät katsomaan jollain tapaa voimaannuttavia kuviani. Kuvien kautta tuli esille myös laaja-alaisuus ja intensiivisyys. Valokuvaamisen kautta tulisin saamaan jonkinlaista nimeä tai julkisuutta. Kysyin myös blogistani. Hän kertoi että se tulisi laajenemaan ja muuttamaan muotoaan. Että tällä hetkellä minulla on jonkinlainen käymisvaihe, jossa pohdin erilaisia vaihtoehtoja. Kuitenkin lopulta asiat lähtevät vahvasti eteenpäin.

Hän kertoi näkevänsä pyörremyrskyn, joka liittyy juurikin tekemiseeni ja tämän hetkiseen ajatusprosessiini. Kerroin että olen helposti innostuvaa tyyppiä, ja koen että viimeaikoina olen hakenut sitä omaa juttuani. Tuntuu että nyt on ollut aikaa tutustua ja kokeilla. Hän kertoi että luovuus ja intuitiivisuus nousevat vahvasti esille. Että minun on tarkoituskin tuoda omaa osaamistani muiden tietoisuuteen. Pyörremyrsky on vain se ajatusprosessi joka täytyy käydä läpi ja joka tulee selkeytymään minulle ensi vuoden aikana. Hän naurahti ja kysyi että olenko hyvin kupliva ja pirskahteleva luonne. Kuulema haluaisin tehdä enemmän kuin mitä resurssit antavat myöten. Tässä hän juurikin osui naulankantaan. Hän näkee minut myös herkkänä ja hieman henkisenä ihmisenä, mutta sanoi että henkinen puoleni on vielä kypsyttely vaiheessa. Ruusu joka on vielä nupullaan. Gallerian seinällä olevat voimakuvat oli jälleen kuva joka hänelle näytettiin. Aikajakso jonka hän pystyi mainitsemaan oli viisi vuotta.

Untitled-1 copy

Tämä kuvakooste on työhöni liittyvä haavekartta, jonka tein viime keväänä yrittäjyyskurssilla. Ajattelin että haluaisin joskus työpaikan tai studion jossa voisin tehdä omia töitäni mahdollisimman monipuolisesti. Ajattelin myös että studion ikkunoissa, pöydillä sekä seinillä olisi vuokrattavaa esittelytilaa. Voisin pitää siellä myös omia valokuvausnäyttelyitäni. Ajattelen että esille tullut galleria voisi liittyä tähän haaveeseeni. Jossakin vaiheessa hän kysyi myös että tykkäänkö piirtää. Hänelle näytettiin kuva maalausvälineistä. Tämä oli mielestäni ihana muistutus siitä, että olin joskus ajatellut haluavani oppia akryylimaalausta. Haluaisin tehdä kuviani canvastauluiksi ja saada maalata niiden päälle.

Lopuksi kerroin vielä että perheessämme on tällähetkellä surua. Että osaisiko hän kertoa siitä. Hän oli hetken hiljaa ja kysyi sitten liittyikö se vanhempiini. Ehkä isääni? Kerroin että liittyy. Sitten hän kysyi että tapahtuiko sairastuminen yllättäen ja oliko ajankohtana kesä. Hänelle oli näytetty läpsäisy poskelle, sekä kesäinen maisema. Nämäkin olivat totta. Seuraavaksi hän näki sängyn, jossa on hahmo ja hänellä peitto päällä. Kerroin juuri olevani terveyskeskuksessa jossa isäni on hoidettavana. Hän on hyvin sairas.

Tämän jälkeen palasimme vielä henkisyyteeni. Kerroin yhdestä kokemuksestani joka on erityisesti jäänyt mieleeni. Eräänä syksynä kun olin juuri aloittanut valokuvausopinnot, kuvasin veteen tippuvia pisaroita. Pisarat pomppasivat vedestä kerta toisensa jälkeen pyöreän muotoisina. Kuitenkin kun välillä kävin kuvaamassa vajassamme roikkuvaa kuollutta sorsaa ja palasin takaisin pisarakuviin, niin en ollut uskoa millaisena pisara seuraavassa kuvassa näkyi. Tämä on ollut minulle merkkinä siitä että elämä kyllä jatkuu jollakin tapaa vielä täältä pois lähdön jälkeenkin.

sorsa2

Hänen kertomansa mukaan meillä isäni kanssa on sielunsopimus ja hän tulee täyttämään omaa tehtäväänsä vielä henkimaailmasta käsin. Hänestä tulee minulle se opastaja joka ohjaa ja auttaa.  Tämä oli ehkä juuri se lohdutus jota tähän hetkeen tarvitsin. Olen onnellinen siitä että isä on vielä täällä meidän kanssa, mutta nyt tuleva ei pelota enää niin paljon. Tiedän että hän tulee seuraamaan meitä ja että minäkin tulen saamaan tietoa siitä että siellä on kaikki hyvin. Isän opastamana on hyvä jatkaa.

Kiitos. https://www.facebook.com/luontaishoitola.kultasiivet/

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s