Kaikista kuvauksista lapsikuvaukset ovat niitä, joita teen selkeästi eniten. Vaikka ne ovat monesti hyvin vauhdikkaita, niin tykkään paljon kuvata lapsia. Haasteensa kuvauksiin tuovat juurikin nopeat tilanteet ja se, että lapset eivät teeskentele iloisuuttaan. Jos ei hymyilytä, niin ei se käskienkään tapahdu. Ainakaan kovin aidot hymyt. Parasta lasten kanssa on luonnolliset tilanteet, leikki ja hulluttelu. Niissä syntyvät parhaat kuvat.
Yleisesti olen huomannut, että on kaksi tapaa joilla lapset kuvauksissa toimivat. Toiset ovat niin sanotusti hitaasti lämpeneviä. He ovat aluksi tutkailevia, huomioivat kameran ja ehkä vierastavatkin sitä. Loppua kohden he alkavat päästä vauhtiin ja parhaimmat kuvat syntyvätkin juuri kuvausten loppupuolella. Toiset taas ovat intoa täynnä heti alussa. He leikkivät ja innostuvat kaikesta uudesta, mutta kuvausten edetessä virta pikkuhiljaa hiipuu. Heidän kanssaan parhaat kuvat taas tulevat yleensä alussa. Luulen että kyse on lapsen temperamentista. Kuitenkin myös sen päivän mieliala ja vireystaso varmasti vaikuttavat asiaan.
Myös perhekuvauksia teen mielelläni. Toki aina on vain haastavampaa mitä enemmän kuvattavia on. Ne kuvat, joihin kaikille sattuisi hyvä ilme ja silmät auki, ovat harvassa. Juuri näissä tilanteissa korostuu se, että kuvia on hyvä olla määrällisesti paljon.
Valokuvaus kyllä antaa minulle itselleni niin paljon. Olen tosi kiitollinen että voin tehdä työkseni sitä, joka tuntuu harrastukselta ja mukavalta ajanvietolta. Yleensä kuvausten jälkeen en oikein malttaisi edes odottaa että pääsen käsittelemään kuvia. Se on niin palkitsevaa, kun on onnistunut nappaamaan sellaisia kuvia joihin itse on tyytyväinen. Vaikkakin, loppuviimein se on asiakkaan tyytyväisyys joka merkitsee eniten. Toivon että tulevaisuudessa pystyisin tekemään töitä niin monipuolisesti, etten pääsisi kyllästymään niistä mihinkään. Haluaisin säilyttää tämän innostuksen vielä silloinkin kun olen kokopäivätyössä. Ehkä pystynkin yhdistämään omat osaamiseni toimivaksi paketiksi. En nää itseäni enää tekemässä vain yhdenlaista työtä. Monipuolisuus on se mihin tähtään. Pikkuhiljaa olen alkanut myös toivoa enemmän aikaa omille töille. Näin lastenhoidon ohessa välillä tuntuu siltä, ettei aika riitä oikein kaikkeen. Kuitenkin parempaan suuntaan ollaan menossa, joten vielä toistaiseksi, on ihan hyvä näin.
