Month: syyskuu 2017

Pikkuhiljaa olen alkanut kiinnostumaan enemmän luonnonkosmetiikasta ja nyt pääsin testaamaan sitä kasvivärien osalta. Itsekin laitan kerran kuussa hiuksiini vahvoja kemikaaleja niitä värjätessäni. Mietin siis että voisiko senkin tehdä vähän fiksummin.

Oma hiustenvärini on melko vaalea. Tyvikasvun tullessa, sitä ei yleensä kärsi katsella kovin kauaa. Kontrasti etenkin juuri niin päin, että oma hius on vaaleampi, on vaan karun näköinen. Etenkin nyt kun hiuksissani on myös punaista, tyvikasvu korostuu entistä voimakkaammin.

Tuotteet jotka sain testiin, ovat Khadin kasvopohjaiset värit. Ne sisältävät ainoastaan kuivattuja kasvinosia hienona jauheena. Sävyt jotka sain ovat Red, Black ja Dark brown. Lisäksi sain väritöntä neutraalihennaa Senna/Cassia, jota voi laittaa värien sekaan tai käyttää pelkästään tehohoitona.

Käyttö: Sekoita jauhe 50-asteisesta vedestä ja värijauheesta tasainen seos ja levitä lämpimänä pestyihin, pyyhekuiviin hiuksiin. Käytä pakkauksen mukana tulevaa myssyä tai muovikelmua ja pyyhettä säilyttääksesi värin lämpimänä. Anna vaikuttaa puolesta tunnista kahteen tuntiin. Huuhtele väri vaikutusajan loputtua huolellisesti, mutta älä käytä shampoota. Pese hiukset aikaisintaan 24 tunnin kuluttua värjäyksestä.

Tein tyvelle sekoituksen mustasta ja ruskeasta, sekä pituuksiin punaisesta ja neutraalihennasta. Seoksesta ei tullut mitenkään erityisen kaunis ja tuoksukin oli melko voimakas. Muuta perhettä haju saattoi jopa häiritä, mutta minulle se toi mieleen ihania muistoja. Lapsena minulle usein värjättiin peppi pitkätossun hiustenväriä muistuttavaa kuparinpunaista juurikin Henna väreillä.

Annoin värin vaikuttaa vajaan puolitoistatuntia. Pesun jälkeen käytin myös hoitoaineen. Hiusten kuivetessa aloin analysoida ensin punaista väriä. Siinä ei mielestäni tapahtunut suurtakaan muutosta. Olihan hiukseni jo valmiiksikin punaiset (tai haalistuneet kuparinpunaiset). Myös vaikutusaikaa voisin seuraavan kerran jatkaa puolella tunnilla, jotta väri tulisi intensiivisemmäksi.

Tyviväri onnistui mielestäni hyvin. Vain muutamista kohti sävy jäi hieman kuultavaksi, mutta se saattoi johtua epätasaisesta levityksestä. Myös punaisen sävyn lisääminen tyvivärin joukkoon olisi voinut antaa värille lisää syvyyttä. Sitä yleensä suositellaankin jos värjätään vaaleaa hiusta tummaksi.

Onneksi pakkauksissa on senverran jauhetta, että ne riittävät useampaankin värjäykseen. Tämä oli hyvä tutustuminen kasviväreihin näin vuosien jälkeen. Luulen myös että tälle tielle voisin jäädä. Näin tässä edetään, pienin askelin kohti luonnollisuutta. Samalla ajatukseni taas ajautuvat haaveilemaani omaan liikkeeseen. Edelleen kiitollinen siitä, että pystyn tutustumaan tuotteisiin näin etukäteen. Helpottaa työtä sitten myöhemmin, jos ja kun oman Studio Hetkeni pystytän.

Kiitos yhteistyöstä Hyvinvoinnin tavaratalo. https://www.hyvinvoinnin.fi/collections/hiusvarit/hiusvarit

 

 

Kirjoitin aiemmin ”Koruja ja kauneutta” julkaisussa yhteistyöstä jonka tein Coruu silikonikorujen kanssa.  Onnekseni tuo yhteistyö on jatkunut ja sen myötä minä olen löytänyt ehdottomat lempi koruni.

Nämä silikonikorut ovat Suomessa suunniteltu sekä valmistettu. Ne ovat todella kevyitä ja pehmeitä, sekä silikoni on täysin allergiavapaa materiaali. Koruja voi hyvin yhdistää juhlavaan, kuin arkiseenkin pukeutumiseen. Ehdoton suosikkini tästä sarjasta on musta Flowery setti, johon kuuluu korvikset, käsi-, sekä kaulakoru.

Ainut huono puoli jonka keksin sanoa on se, että tämä Flowery kaulakoru ei ollut kovinkaan lapsikestävä. Vaikka korut kestävät paljon rutistelua ja muokkaamista, niin napakkaa vetoa ei sitten kuitenkaan. Juuri tuossa korussa jotkut kohdat ovat kovinkin ohuita. Vaikka mieluusti käyttäisin koruja myös arkisin kotona ollessani, niin olen joutunut vähentämään kyseisen syyn vuoksi.

Olen vaan niin onnellinen näistä koruista ja niiden mukanaan tuomista kuvauskerroista. Tämän tyyppisissä tuotekuvauksissa pääsen toteuttamaan itseäni niin monipuolisesti. Ennen kuvauksia viimeistelin siis ystäväni hiukset, sekä tein kevyen meikin. Toivottavasti nämä kuvat olisivat alku jollekin suuremmalle. Tämän tyyppinen kuvaaminen tuntuu sellaiselta, jota mielellään tekisi ihan työkseen. Tyytyväinen olen, kun muutama oma kuvani pääsi Coruu verkkokauppaankin: http://www.coruu.fi/product/12/flowery-kaulakoru-musta-silikonikoru

Kiitos jälleen myös mallina toimineelle Sannalle!

 

 

Tänä syksynä minulla on ollut hyvä vauhti töiden suhteen. Kuvauksia on ollut sopivalla tahdilla niin, että olen juuri saanut edelliset kuvat valmiiksi ennen seuraavia käsiteltäviä. Välillä kyllä tuntuu että vietän koneen ääressä ihan liikaa aikaa, mutta tämä kuitenkin on työtäni, joka onneksi vielä onnistuu lastenhoidon ohella. Usein en vaan voi välttyä syyllisyyden tunteelta. PITÄISI -ajattelu on kauhea päänsisäinen ralli.

Joskus päätän viettää päivän niin, että tänään annan aikani lapsille, leikin ja ulkoilen kelloa katsomatta. Olen kyllä tyytyväinen että saan annettua heille aikaani. Kuitenkin jossakin vaiheessa pitäisi -ajattelu alkaa koventaa ääntään. Se alkaa muistuttaa tekemättömistä kuvista, vastaamattomista sähköposteista, kodin sotkuista ja ruuan laitosta. Myös kuntoilusta se muistuttelee aika ajoin. Mutta selkeästi liian harvoin, koska sille ei nykyisin ole liiennyt kovinkaan paljon aikaa. Silloin kun lapset valvovat, on töiden tekeminen pätkittäistä. Usein koitankin olla tehokas ja tehdä vähän kaikkea yhtäaikaa. Se kuitenkin luo vaan kaaosta, niin kotiin kuin pääni sisällekin.

 

 

Usein pyrin hyödyntämään pidemmät automatkat töiden tekemiseen. Läppäri kulkee näppärästi mukana ja puhelimella voi laittaa sähköposteja. Myös kamera kulkee mukanani lähes jokapaikkaan ja usein häiritsee perheemme yhteistä laatuaikaa. Minulle on kovin tärkeää saada kuvia kaikista hauskoista jutuista joita teemme, mutta uskon että muista se ei aina ole yhtä hauskaa. Vaikka muistankin monet reissut usein muistamalla kuvat joita olen siellä ottanut, niin en kuitenkaan halua ajatella että muu perheeni muistaa minut ainoastaan kameran takaa. Tässä minulla on opittavaa.

Olen onnekas että minulla on työ joka kulkee mukana. Nautin siitä että työni ei ole paikkaan sidonnainen, mutta välillä kantamieni tavaroiden määrä puuduttaa. Tällä hetkellä mukanani usein kulkee kampaamokassi, Microblading/ kuvausrekvisiittakassi, läppäri, kameralaukku, matkahoitopöytä sekä satulatuoli. Tähän voisi lisätä vielä studiovalot, jotka lähtevät yhä useammin mukaan taas valon vähetessä.

Edelliset kuvat olen ottanut kotistudio viritelmässäni niin, että taustana toimi hyllyihin kiinnitetty musta lakana. Toki lopputulokset vaativat myös kuvankäsittelyä taustan tasoituksen osalta, mutta olen niin iloinen että pystyn tekemään myös studiotyyppisiä kuvia kirjaimellisesti kotisohvalta.

 

Microblading kulmakarvoja ehdin tällä viikolla tehdä kolmet, joista yhdet oli vahvistukset. Vaikka tekeminen on edelleen hieman jännittävää, niin alkaa se ehkä sen verran rutinoitumaan, että muistin toisista ottaa ennen kuvat vasta kehysten piirtämisen jälkeen.

Tällä viikolla olen myös palauttanut kahdet lapsikuvat, kuvannut yhdet, sekä laittanut muutamat hiukset. Ehkä tuo pitäisi- ajattelu myös tuottaa tulosta, koska ei kai ilman sitä saisi asioita aikaan. Täytyisi vaan oppia hiljentämään se useammin. Pääasia kuitenkin on, että nautin niistä asioista joita tällähetkellä teen. Ongelmaa ei ole muussa, kuin tasapainon löytämisessä, sekä sen hyväksymisessä että välillä on myös ok olla saamatta aikaan mitään. Nauttia vain olemisesta ja ihmisitä ympärillä.

Hartioilla maailma, ja siin keskellä koti.
Kysy vaik isovanhemmilt, tää on hetkessä ohi.
Liian moni katumust viime hetkellä poti,
joten arvosta asioit mitä hetkessä oli ja on.
Elämä on arvaamaton. Jos se tyhjältä tuntuu niin täytä se.
Jokainen hetki on korvaamaton. Älä kuluta aikaas vaan käytä se.

Timo Pieni Huijaus -Paratiisi

 

Parturi-kampaajana olen ollut omien hiusteni suhteen melko hillitty. Vielä kouluaikoina testailin erilaisia värejä ja malleja. Oli pikkulettejä ja sinettiraitoja. Jossakin vaiheessa sitten jämähdin tummaan hiustenväriin ja siihen on tullut vain hyvin pieniä muutoksia. Se voi olla että olen löytänyt sen oman tyylini, joka on tuntunut hyvälle. Tai sitten olen vaan tylsä.

Kun olin vielä töissä kampaamossa, oli ihanaa kun pystyimme työkavereiden kesken laittamaan toistemme hiuksia säännöllisin väliajoin. Nyt ollessani poissa kampaamotöistä, olen pääosin laittanut omat hiukseni itse. Tyven värjään yleensä kerran kuussa ja joskus laitan latvoihin vähän raitaa tai jotain sävyä. Esittelen värjättyjä hiuksia miehelleni, mutta hän ei koskaan näe niissä mitään muutosta. Itselleni jo pelkästään tyven värjäys tuntuu ihan kasvojen kohotukselta. Mutta onhan se totta. Näkyvää muutosta ei ole tapahtunut vuosiin.

Punatukkainen ystäväni oli luonani kylässä ja ihastelin hänen hiustensa väriä. Ihanan kirkas punainen väri, joka ei jää keneltäkään huomaamatta. Itse olin pukeutunut mustaan ja tumma tukkani oli kiinni pikkumyy nutturalla. Näytin ihan harmaavarpuselta. Siinä hetkessä ajattelin että minunkin on saatava punainen tukka. Eikä se ajatus jättänyt minua rauhaan.

Viimein varasin itselleni ajan Joensuun Prisman kampaamoon. Sain ajan seuraavalle viikolle. Ihanaa. Hetki omaa aikaa ja uusi kaunis tukka. Pitkästä aikaa joku muu pesee hiukseni ja ehkä saan myös hiuspohjan hieronnan. Saan istua kaksi tuntia lueskellen lehtiä tai olla tekemättä mitään. Kotona en koskaan malttanut tehdä niin.

Hiusteni muutosprosessi alkoi vaalennuksella. Suloisen vaaleanpunaista vaalennusainetta levitettiin tyveä lukuunottamatta koko tukkaan. Nautin siitä että tiesin tämän olevan vasta ensimmäinen vaihe. Voisin istua asiakkaana helposti vaikka koko päivän. Muistan kampaamoaikoina aina ihmetelleeni niitä asiakkaita, ketkä tulivat levottomiksi kauan kestäneiden värjäysten lopussa. Ehkä heillä oli kyky rentoutua ja istua paikoillaan myös kotona.

Ehkä kaikista parhain hetki on aina pesupaikalla. Nyt sain käydä siinä kaksi kertaa. Ensin hiuksistani pestiin pois vaalennus, sen jälkeen laitettiin punainen ilman hapetetta toimiva Elumenin väri. Sain myös odottamani hiuspohjan hieronnan.

Pesujen jälkeen peilistä katsoi jo ihan uudenlainen, pirteämpi minä. Nyt voisin käyttää jopa mustia ja harmaita vaatteita ilman että näytän ihan elottomalta. Ilmeestäkin voi varmasti päätellä että olin muutoksesta iloinen.

Mukaani sain kotihoitotuotteet, joiden avulla saisin pidettyä värin kestoa yllä pidempään. Suoritin maksun hyvästä palvelusta ja lähdin kotiin tyytyväisenä ja rentoutuneena. Samana iltana laitoin kuvaviestin ystävälleni että ”nyt minullakin on punainen tukka!” Päättelimme että muutos oli onnistunut, sillä sen oli todella huomannut myös mieheni.

Iso kiitos kampaajalleni Jennille. https://www.facebook.com/S-parturi-kampaamo-Prisma-Joensuu-183290081777985/

Yksi eniten pitämistäni kuvausaiheista ovat lapset. Heitä on ihana kuvata, kun vaan ympäristön ja tilanteen saa sopivan luonnolliseksi ja rennoksi. Studiokuvauksissa se voi olla haastavampaa, sillä ympäristö on yleensä monelle jännittävä ja erilainen. Kuitenkin hauskalla tekemisellä jännityksen unohtaa nopeastikin.

Tällä hetkellä kun minulla ei ole studiota käytössäni, teen pääosin lapsikuvaukset ulkona. Kauniita paikkoja löytyy paljon ja usein jopa omalta pihalta voi löytyä sopiva alue jossa kuvata. Pääasia on se, että taustalla ei olisi hyvin paljon häiritseviä tekijöitä. Usein kuitenkin rannat ja muut yleiset ulkoilualueet ovat niitä joita ehdotan kuvauspaikoiksi.

Yksi ehdoton suosikkinipaikkani kuvaamiseen ovat kotiseutukeskukset. Niistä usein saa kuviin sopivaa rauhallista ja ajatonta tunnelmaa. Puiset ja hirsiset rakennukset ovat kauniita taustoja ja lasten pukeutumisen mukaan kuviin voi saada hyvin vanhanaikaisuutta tai vastaavasti kontrastia uudesta ja vanhasta. Hiljattain sain kuvata suloista Lotta tyttöä kotiseutukeskuksen maisemissa.

Toinen juttu mitä lapsikuvausten suhteen usein mietin, on rekvisiitta. Lotan kuvissa tekeminen löytyi hauskasti paikkoja tutkimalla, mutta jos kuvauspaikka ei ole yhtä mielenkiintoinen, niin jotakin ideaa tai tekemistä olisi hyvä keksiä. Monesti esimerkiksi saippuakuplien puhaltaminen saa lapsissa aikaan hyvää liikettä ja iloisuutta. Näissä tapauksissa lasten vanhempien apu tulee todella tarpeeseen!

Kuitenkin jos päädyn johonkin rekvisiittaan, niin pyrin valitsemaan jotain neutraalia ja ajatonta, ehkä vanhanaikaistakin. Lelut eivät saa viedä liikaa huomiota kuvalta. Yleensä puu materiaalina toimii hyvin.

Vietin jonkin aikaa surffaillen netissä kun etsin sopivia leluja kuvauskäyttöön. Sitten vastaani tuli Tuffan puulelut. Kauniita, ajattomia ja hauskoja leluja lapsille. Otin häneen yhteyttä ja pian sainkin valita mieluisimmat lelut testattavaksi. Ensimmäisenä niitä pääsivät kokeilemaan omat lapseni.

Nämä kuvat on otettu oman taloyhtiömme pihalta. Seuraavat taas lähellämme olevalta kotiseutukeskukselta.

Luulen että näissäkin kuvissa olisi eri tunnelma, jos leluina olsivat esimerkiksi Salama McQueen ja Hello kitty. Kyllä perinteiset ajattomat lelut vaan sopivat kuviin paljon paremmin. Vielä kun nämä lelut malttaisivat pysyä hyllyssä pienten käsien ulottumattomissa, niin ne säilyisivät kolhuitta muille lapsiasiakkaillenikin.

 

Tuotteet on saatu blogia varten. Iso kiitos Tuffa. http://www.tuffanpuulelut.fi/index.html

Monet naiset rakastavat laukkuja. Itse en ole koskaan ollut erityisesti laukku ihminen, mutta toisaalta olen aina ollut ihastunut käsintehtyihin omalaatuisiin laukkuihin ja pussukoihin. Yksi sellaisia valmistava yritys on nimeltään Risako.

Risako suunnittelee ja valmistaa käsilaukkuja ja kukkaroita kierrätys materiaaleista. Kaikissa niissä on kaunis pitsinen pinta. Ihania laukkuja ja kukkaroita löytyy monissa eri väreissä. Itseäni miellytti eniten tämä mustavalkoinen.

Näistä tuotteista inspiroituneena kävin jälleen kuvaamassa. Ensin ystäväni Helin kanssa vielä kesäisissä tunnelmissa, sekä myöhemmin itsekseni jo hieman syksyisemmässä säässä. Nautin siitä kun saan kuvauksiin uusia ideoita eri tuotteiden kautta. Ei tällaisiakaan kuvia olisi tullut varmasti muutoin otettua.

Tuotteet on saatu blogia varten. Kiitos yhteistyöstä Risakon Heidi Keskitalo. https://risako.fi/