Luonnonkaunis meikki

Olen ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut mineraalimeikeistä ja satunnaisesti kokeillut joitakin merkkejä. En vielä ole kovin paljon perehtynyt luonnonkosmetiikkaan, mutta hyvin kiinnostunut pikkuhiljaa vaihtamaan omia tuotteitani niihin. Olen taistellut oman ihoni kanssa jo pitkään ja koittanut löytää siihen tasapainoa. Välillä aina ihastelen sitä miten hyvältä ihoni näyttää, mutta liian usein en ole siihen tyytyväinen. Tottakai ihon kuntoon vaikuttavat monet tekijät. Tiedän jo että pelkästään riittävä veden juonti olisi hyvin tärkeää, ja siinä minulla on kyllä parantamisen varaa.

Everyday Minerals on meikkisarja, jonka tuotteita olen usein hypistellyt kaupan hyllyiltä. Käytössäni heidän sarjastaan minulla on ollut mineraalimeikkipohja, johon olen ollut hyvin tyytyväinen. Hiljattain otin heihin yhteyttä ja sainkin sitä kautta muutamia tuotteita testattavaksi.

_DSC0074 (2) kopio

Sain kokeiltavakseni meikkipohjan (golden beige 3N, semi matte), poskipunan (fresh rose blossom), korjausvärin (mint jojoba), silmärajausvärin (cinnamon street), sävyttävän huulivoiteen (cheerful), sekä kaksi meikkisivellintä (flat top ja double perfect). Onpa ihanaa päästä kokeilemaan uusia tuotteita, ja tottakai ihan ensimmäisenä itselleni!

e&j

Tässä olen käyttänyt kaikkia saamiani tuotteita meikin tekemiseen. Poikkeuksena silmänrajausväri, jota laitoin rajausten sijasta kulmakarvoihin. Tämä tuote sopii siis loistavasti myös microblading kulmien kanssa, sillä niihin suositellaan käytettäväksi ainoastaan mineraalimeikkejä. Tässä huomaakin hyvin sen, miltä microblading tekniikalla vahvistetut kulmakarvani näyttävät tavallisesti, sekä meikattuna. Vaikka käytänkin niihin edelleen meikkiä, niin on se paljon nopeampaa kun alla on selkeä linja. Cinnamon street sävy on juuri sopiva itselleni ja se on ihanan helppo levittää double perfect siveltimen viistolla päällä.

_DSC0742

Myös flat top sivellin on taivaallisen pehmeä, mutta kuitenkin jämäkkä sivellin meikkiohjan levitykseen. Ennen minulla oli pelkästään tavallinen puuteriseivellin, jonka luulin olevan ihan hyvä kyseiseen hommaan. Kuitenkin tämän nykyisen saatuani, huomaan käytössä valtavan eron. Tuotetta saa tasapäiseen siveltimeen otettua helpommin, sekä se levittyy iholle paljon paremmin. Melkein tekee mieli vain jatkaa levitystä, sillä sivellin tuntuu iholla niin pehmeältä ja tuote kevyeltä. Ainut huono puoli tuotteen käytön suhteen on se, että rasiaa täytyy useampaan kertaan koputella ylösalaisin, jotta jauhetta tulee rei’istä sopivasti. Etenkin tuotteen vähetessä, sitä tulee vielä huonommin. Olen miettinyt, että olisikohan välikannen poistaminen järkevä ratkaisu ongelmaan.

_DSC0084 (2)

Mielestäni näillä kaikilla tuotteilla saa tehtyä hyvin luonnollisen näköisen meikin. Poskipunan sävy on kauniin raikas ja sävyttävä huulivoide antaa vain sen verran sävyä, että se sopii hyvin ihan päivittäiseen käyttöön. Myös oma ongelmallinen ihoni tasoittuu hyvin meikkipohjan ansiosta. Peitesävyä käytän vain tarvittaviin kohtiin taittamaan punaisuutta pois. Testaamatta jäi vielä silmänrajausväri nimenomaan rajauksiin, sekä luomiväriksi. Se jääköön seuraavaan kertaan. Itse kyllä ihastuin näihin tuotteisiin kovasti. Jospa ne joku päivä koristavat myyntihyllyjä omassa liikkeessäni, joka minulla on haaveissa vielä perustaa.

Tänään pyysin luokseni tullutta ystävääni meikkimalliksi. Samat tuotteet sopivat mielestäni hyvin hänellekin. Kiitos tästä päivästä Sanna.

e&j2DSC_6748 kopio

Iso kiitos yhteistyöstä Everyday Minerals. https://www.everydayminerals.fi/

 

 

 

Hetki parisuhteelle

Kaikki keillä on lapsia, varmasti tietävät miten vähälle parisuhteen kahdenkeskinen aika voi usein jäädä. Etenkin jos hoitoapua ei ole aivan lähettyvillä niin, että lapset voisi helposti jättää vaikka pariksi tunniksi hoitoon. Toisaalta, itse olen ehkä myös vähän huono jättämään lapsia silloin kun he ovat ihan pieniä. Tällä hetkellä kuopuksemme on vielä sen ikäinen. Mutta uskon että sekin aika vielä koittaa, kun noita lapsia kaipaa lähelleen, eivätkä he niin vaan enää tulekaan. Täytyy nauttia siitä nyt.

Viime viikonloppuna pääsimme kuitenkin nauttimaan siitä päinvastaisesta, nimittäin kahdenkeskisestä ajasta. Miehelläni oli syntymäpäivä, joten varasimme huoneen Kuopion Puijonsarvesta yhdeksi yöksi. Se oli sopiva ratkaisu, sillä Kuopiossa sijaitsee myös mummola, jonne saimme lapset hoitoon. Sijainniltaankin Puijonsarvi oli hyvä valinta, sillä aivan keskustasta olisi helppo käydä asioilla ja hipsiä illalla kaupungin yöhön, jos siltä alkaisi tuntumaan.

DSC_6352 kopio

Mieheni oli hyvin siinä uskossa, että majoittuisimme perinteiseen standard huoneeseen. Tottakai kun hän oli sen itse varannut. Kuitenkin aiemmin viikolla olin onnistunut sopimaan yhteistyöstä hotellin kanssa ja Puijonsarven henkilökunta halusi osallistua pienen yllätyksen järjestämiseen. Teimme sisäänkirjautumisen ja aloimme lähestyä pitkän käytävän päässä olevaa huonettamme, jonka ovessa luki numeron 300 alla Suite. Tämä herätti miehessäni hieman ihmetystä. Kuitenkin astuessamme sisälle huoneeseen hän huomasi ilmeestäni että olin juonessa mukana. Huone oli ihanan tilava saunallinen ja kylpyammeellinen sviitti. Myös tervehdys pöydällä yllätti iloisesti.

DSC_6313 kopio

Kylläpäs tämä nyt tuntuikin luksukselta. Aamupäivän kaupunkireissun jälkeen oli ihana istahtaa hetkeksi nauttimaan tarjoiluista ennen ravintolaan lähtöä.

_DSC0777 kopio

Kuitenkin ehkä vielä ihanampaa oli palata hotellille ruokailun jälkeen, kun mahat olivat täynnä ja ulkona satoi vettä. Olimme ehtineet kastua matkalla, joten sauna ja lämmin kylpy houkuttelivat. Sateinen ilma sai sisällä lämpimässä olon tuntumaan vieläkin paremmalta.

_DSC0787 kopio

Pitkän illan nautimme hyvästä musiikista, viinistä, suklaasta, mansikoista kylvyssä, saunasta, ystävistä, yöelämästä ja ennen kaikkea toistemme seurasta. Ehkä se tuntui juuri niin hyvälle, koska se ei ole meille arkipäivää. Tuollainen hiljaisuus vallitsee kotona vain öisin ja kahdenkeskiset keskustelut harvoin onnistuvat ilman keskeytyksiä. Se on kuitenkin meidän arkea, jossa pääosin on kaikkien hyvä olla. Mutta näinkin pieni irtiotto arjesta sai muistamaan sen, miten hauskaa meillä on ihan vain kahdestaan.

_DSC0771 kopio

Valtavan iso kiitos Puijonsarven väelle. https://www.sokoshotels.fi/fi/kuopio/sokos-hotel-puijonsarvi.

Mirkaa maalaismaisemassa

Joskus on niin turhauttavaa kun iskee kova inspiraatio johonkin tekemiseen, eikä sitä pääse silloin tekemään! Esteenä voi olla esimerkiksi ajan puute, tai tarvikkeiden vähyys. Onneksi tämän kertaisen inspiraation kanssa ei käynyt niin! Olin siis vanhempieni luona Varpaisjärvellä, jossa sijaitsee myös ihana vaatteita valmistava Mirka pukine. Olin saanut idean, että voisin kysyä Mirkan vaatteita lainaan kuvauksia varten. Ja niin myös teinkin.

Mirka vastasi hyvin pian ja kertoi, että vaatteiden lainaaminen käy oikein hyvin. Sovimme että menisin katselemaan vaatteita silloin, kun hän on paikan päällä. Samalla soitin lapsuuden ystävälleni ja pyysin häntä malliksi. Onneksi hänen työnsä on joustavaa ja saimme sovittua kuvaukset heti seuraavaksi päiväksi.

Seuraava aamu valkeni melko sateisena. Lähdin kuitenkin hakemaan vaatteita Mirkan liikkeeltä. Sisällä liikkeessä oli ihanan rauhallinen tunnelma. Mirka keskeytti työnsä takahuoneessa tullakseen esittelemään minulle vaatteitaan. Kasasimme useampia malleja ja kokoja mukaan otettavaksi. Löysin sieltä myös oman lempparini; farkkuhameen, jonka voi pukea kumpi puoli tahansa ylöspäin. Vetoketju ja nappi löytyy siis sekä ylhäältä, että alhaalta. Vaatekassi kainalossa juoksin sadetta vältellen autoon ja toivoin, että sää pian kirkastuisi.

Kotona kahvin poristessa sovittelimme ystävälleni Helille Mirkan vaatteita. Sieltä löytyikin pari kauniisti istuvaa tunikaa, jotka sopivat hyvin myös Helin omaan tyyliin. Hän kertoikin joskus käyneensä ihastelemassa samantyylistä farkkumekkoa Mirkan liikkeellä. Samaan aikaan minä ihastelin hengarissa roikkuvaa farkkuhametta. Heli sanoi ettei se ole hänen tyyliään, joten ajattelin sovittaa sitä itse. Silloin päätimme, että otamme myös muutamia yhteiskuvia, sillä hame oli juuri sopiva. Pakkasimme vaatteet uudelleen pussiin ja lähdimme ajamaan.

Onneksi sade oli hellittänyt niin, että välillä vaan ripsi hieman. Olimme keksineet sopivan kuvauspaikan ja aloitimme kuvaamisen Helistä. Ihana ruskean sävyinen tunika tuli kauniisti esille vihreässä kaurapellossa.

DSC_5131 kopio

DSC_5148 kopio

DSC_5194 kopio

Sitten oli aika vaihtaa asua. Asun myötä vaihdoimme myös kuvauspaikkaa pellon vieressä olevan mökin luokse. Asun vaihto tapahtui näppärästi auton takakontilla. Onneksi viereisen talon ikkunoissa ei näkynyt yhtään kurkistelijaa.

Lopuksi sitten laitoin kameran jalustalle, ajastimen päälle ja hyppäsin itsekin mukaan kuviin.

DSC_5346 kopio

Vitsi miten hauska kuvausreissu meillä oli ollut. Onneksi löytyy näitä ihania lapsuuden ystäviä, ketkä ovat valmiuksissa silloin kun inspiraatio iskee. Ja onneksi löytyy myös niitä, ketkä ovat halukkaita yhteistyöhön ja vieläpä hyvin nopealla aikataululla. Siitä iso kiitos Mirkalle! Mirka pukineen vaatteisiin pääset tutustumaan täältä: http://www.mirkapukine.fi/index.php?route=common/home

Kärsimystä kauneuden edessä

Viime kirjoituksessani Microbladingista lupasin kertoa myöhemmin lisää itse toimenpiteestä ja sen vaiheista. Paljon tulee kysymyksiä ja yleisin niistä on se, että kuinka paljon se sattuu. Kipu on vaikea määritellä, koska se riippuu paljon jokaisen omasta kipukynnyksestä. Kuitenkin EPÄMIELLYTTÄVÄ on se sana, jolla toimenpidettä voi osuvasti kuvailla. Tekisi mieli painaa päätä karkuun. Silmät vuotaa ja aivastuttaa. Kuuluu raapivaa ääntä. Sattuu. Aah, ihana ajatus uusista kulmakarvoista!

Itse olen tehnyt tähän mennessä yhdeksät Microblading kulmat, joten voin kertoa asiasta niiden kokemusten myötä. Yleisesti ottaen asiakkaani eivät ole varsinaisesti pelänneet kipua, mutta eihän se kenestäkään mukavaa ole. Yksi ystäväni on tiettävästi hyvin kipuherkkä ja hänelle toimenpide oli kaikista haastavin. Keskityimme yhdessä syviin hengityksiin kuin synnytysvalmennuksessa, mutta silti jalat välillä potkivat kivun seurauksena. Kuitenkin vahvistuskerta oli jo paljon helpompi. ”Nythän minä tämän jo tiedän” sanoi ystäväni, kun kehuin miten paljon rauhallisemmin hän pystyi olemaan. Ehkä siis ajatuksillakin on paljon vaikutusta asiaan.

”Kauneuden eteen on kärsittävä”. Tämän sanonnan muistan jo lapsuudestani kun siskoni teki minulle kauniita karvan tarkkoja lettejä, jotka vetivät silmiä kohti hiusrajaa. Paljonhan olemme valmiita sietämään, jotta olisimme kauniimpia ja arkemme helpompaa. Ehkä jopa jälkimmäinen on se tärkein syy monelle. Miten ihana on herätä aamulla kun peilistä katsoo valmiiksi kulmakarvoilla kehystetyt kasvot. Meitä suomalaisia kun harvoin on siunattu luonnostaan tummilla ja kauniin muotoisilla kulmakarvoilla.

_DSC0038 (2) kopio

Ehkä tärkein vaihe kulmien teossa on ensimmäisenä tehtävä rajojen piirtäminen. Siinä siis määritellään kulman muoto ja paksuus. Mittaukset tehdään jokaisen omiin kasvonpiirteisiin perustuen, käyttämällä apuna Golden ratio työkalua. Kun rajat on piirretty, saattaa moni säikähtää sitä miten paksulta ne näyttävät. Kuitenkin ne ovat vain ulkoreunat, ja varsinaiset karvat piirretään noiden rajojen sisäpuolelle. Rajojen piirtämiseen voi mennä kauankin aikaa. Varsinkin jos ei juurikaan ole omia kulmakarvoja, jotka määrittäisivät muodon. Tekeminen on kuitenkin paljon helpompaa, kun rajat on piirretty tarkkaan.

anja2.jpg

Piirtämisen jälkeen alkaakin sitten se viiltäminen! Ihoon aletaan tehdä karvoja muistuttavia linjoja pienellä terällä, lman puudutetta. Sitten kun ensimmäiset linjat on tehty, laitetaan myös puudute. Rikkoutumattomalle iholle puudute ei vielä pääsisi vaikuttamaan. Kaikki päälinjat, sekä lisälinjat tehdään kahteen kertaan. Tummuus vaihtoehtoina ovat light ja dark, sekä sävyinä honey ja warm brown. Tähän mennessä olen aina valinnut vaaleamman sävyn, sekä laittanut joukkoon sävyä honey. Tämä yhdistelmä toimii useimmilla parhaiten.

_DSC0036 (2) kopio

Kun kaikki linjat on tehty, niin lopuksi tarkistetaan tarvitseeko jonnekin tehdä lisää. Tämä kohta on se, mitä monesti itse jään hiomaan vielä pitkään. Jos paikalla on muita ihmisiä, siis yleensä omaa perhettä tai sukulaisia, niin kutsun silloin ”raadin paikalle” ja pelaamme ”etsi eroavaisuudet” -peliä. Silloin saattaa tulla millin tarkkojakin korjauksia. Tässä vaiheessa on vaan hyvä että aikaa on, ja voi rauhassa hioa lopputulosta.

anja

Vaikka kulmakarvan muotoon on olemassa tietynlainen malli, niin muoto katsotaan aina yksilöllisesti jokaiselle sopivaksi. Toiset pitävät enemmän kulmikkaista, toiset pyöreämmistä. Jotkut ovat tottuneet hyvin ohuisiin kulmakarvoihin ja jotkut taas tykkäävät paksummista. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa.

tiiaarjatiitu

Kun kulmat ovat valmiit, lähtevät ne hyvin pian tummentumaan. Kaikista tummimmat ne todennäköisesti ovat seuraavana päivänä. Itselläni ne näyttivät siltä kuin kulmiin olisi levitetty väriä. Suosittelen siis ettei seuraavalle päivälle kannata sopia mitään super tärkeitä menoja. Ylempi kuva on otettu seuraavana päivänä ja alempi kaksi päivää sen jälkeen.

pvä1,3 kopio

Tämän jälkeen kulmat alkavat vaalentua, ja ne vaalenevat aina siihen asti, kunnes tehdään vahvistus. Jonnekin saattaa tulla koloja ja muoto voi kärsiä. Kuitenkin vahvistuksessa (4-6 viikkoa myöhemmin) nämä saadaan korjattua. Myös ensimmäisen vahvistuksen jälkeen voi tulla tarvetta vahvistaa joitakin kohtia vielä myöhemmin, varsinkin jos muotoa on tarvinnut muuttaa. Kuitenkin se, miten kulmia hoidat ja suojaat, vaikuttaa niiden kestoon eniten.

Itselleni kulmien tekeminen on kokoajan vähemmän jännittävää. Varmuus tekemiseen alkaa pikkuhiljaa kasvaa. Ja kyllä tämä edelleen tuntuu siltä omalta jutulta. Olen päässyt toteuttamaan ennen ja jälkeen -kuvia ihan uudella tavalla. Muutoksen näkeminen ja tyytyväiset asiakkaat ovat tässä parasta.

Myöhemmin kerron enemmän kulmien hoitamisesta, sekä siitä mitkä meikit ovat mielestäni sopivia käyttää toimenpiteen jälkeen. Jos jokin asia mietityttää, niin minulle voi laittaa kysymyksiä aiheesta. Keitä kiinnostaa Microblading koulutus, niin lisätietoja löytyy täältä: http://www.sharpbrows.com/helsinki.

 

 

Koruja ja kauneutta

Tuntuu että nykyisin lähes kaikki kärsivät ajan puutteesta. Jopa eläkkeellä oleva äitini vaikuttaa olevan kiireisempi kuin koskaan, vaikka viimeistään silloinhan pitäisi saada viettää päiviä vain rentoutuen ja tehden itselle niitä mieluisia asioita, joihin ei ollut aikaa aiemmin. Vai onko kiire sittenkin vain omissa ajatuksissa? Tuleeko mieluisista asioistakin velvotteita, jos niitä on liikaa? Etenkin näin pienten lasten äitinä aikaa omille asioille, hiljaisuudelle, rauhottumiselle ja yksin ololle on aika vähän. Perus arki pyörii kotiaskareiden, leikkipuistojen, metsäretkien, leikkihetkien, ruuan laiton ja vaipan vaihtojen ympärillä. Onneksi on kuitenkin perhettä ympärillä, jolta saamme todella paljon apua kaikkeen tähän. Uhmaikäisen kolmevuotiaan pojan ja minusta hyvin paljon riippuvaisen yhdeksän kuukauden ikäisen tytön äitinä, olisin varmasti hermo riekale, jos en välillä pääsisi nauttimaan muiden antamasta avusta.

Juuri tällä hetkellä on se tilanne että olemme mummolassa ja minun on mahdollista istua koneella tytön nukkuessa päiväunia ja pojan viihtyessä leikeissään mummo seuranaan. Kotona tämä harvoin on mahdollista ainakaan ilman kymmentä keskeytystä, pyyntöä tai vaatimusta. Olen huomannut miten paljon näistä hetkistä nyt nauttii ja miten niitä arvostaa enemmän kuin aiemmin. Ja niinhän se menee. Sitä kaipaa niitä asioita mitä itseltä puuttuu. Pitäisi vaan myös muistaa ne asiat mitä itsellä on ja olla niistä onnellinen. Muistan joskus ennen lapsia nähneeni naisen työntämässä lastenvaunuja huonotuulisen näköisenä. Silloin lähetin viestin itselleni tulevaisuuteen että ”Muista nauttia tuosta ajasta!” Itse olin kävelemässä töihin ja kadehdin ajatellessani tuon äidin arkea. Päätin kuitenkin olla onnellinen myös käsillä olevassa hetkessä, koska onhan se kuitenkin ainut hetki, joka meillä on.

Onneksi kuitenkin osaan aina välillä ottaa myös omaa aikaa. Eikä siihen aina tarvita edes paljoa. Joskus pelkästään kirjastossa tai lenkillä käyminen yksin, tuo sopivan hiljaisen hetken omiin ajatuksiin. Eilen tuo hiljainen hetki tuli tämän lähetyksen myötä.

_DSC0021 kopio

Aiemmin sain postista ihanan lähetyksen Coruu silikonikoruilta. Sain siis tuotteet blogiani varten ja tarkoitukseni oli käyttää niitä joissakin kuvauksissa. Olimme kuitenkin kärsineet enterorokosta, jonka vuoksi jouduin perumaan myös joitakin töitäni. Kuitenkin sain vahvan inspiraation että nyt haluaisin kuvata, niin päätin sitten toimia itse kuvauskohteena. Pidän koruista myös todella paljon, niin ajattelin että mielelläni ottaisin itselleni uuden profiilikuvan ne ylläni. Avomieheni sai olla kameran takana, kun kävimme kuvaamassa upean lammen rannalla. Onneksi muistin paikan lapsuudestani ja löysimme perille yllättävänkin helposti.

Tämä oli juuri sitä kaivattua omaa aikaa ja hiljaisuutta. Minä nautin meikkaamisesta ja muusta laittautumisesta, koska perus arjessa sitä ei tule tehtyä kovinkaan usein. Itse rakastan valokuvia ja niiden tuomia muistoja. On ihana katsella miten lapset ovat olleet pieniä ja miten hauskoja reissuja tehtiinkään. Luulen että vanhana on myös ihana katsella näitä ajatellen, että olipas hienoa olla nuori. Jokaisessa hetkessä on jotakin kaunista ja muistamisen arvoista. Minulle nämä kuvat muistuttavat siitä, että pientenkin lasten äitinä haluan tuntea olevani minä, enkä pelkästään toisista huolehtiva äiti. Toivottavasti löydätte omat iloa tuottavat asiat ja nautitte niistä. Minulle ne tälläkertaa olivat laittautuminen, kauniit korut, hiljaisuus, kahdenkeskinen aika ja kameran edessä oleminen.

Iso kiitos  http://www.coruu.fi/