Astumista epämukavuusalueelle

”Miksi en vaan voisi valita hiljaista konttorityötä yksin omassa rauhassa? Miksi valitsen aina näin mielipiteille alttiita töitä?” Näin tivasin mieheltäni yhden Microblading asiakkaan jälkeen, saatuani epävarman olon lopputuloksesta ja asiakkaan tyytyväisyydestä. Ahdistaa. Puhalluttaa. Olenko hullu kun haluan tehdä tällaisia töitä? Eikö olisi vaan helpompaa tehdä jotain muuta. Jotain jossa lopputulos ja asiakkaan tyytyväisyys eivät olisi niin konkreettisia, eikä tulevaisuuden työt niistä kiinni. Niin monesti ennenkin olen saanut saman tunteen. Sen inhottavan epävarmuuden, kun haluaisi osata jotain oikein hyvin. Haluaisi että se, että tekee parhaansa riittäisi. Astunko aina liikaa omille epämukavuusalueille? Pitäisikö oman työn tuntua aina hyvältä? Pystyykö kehitystä tapahtumaan jos se tuntuisi?

Luulen että ei. Uskon siihen, että kehitykseen kuuluu hyvin vahvasti epämukavuus. Se on inhottava tunne, mutta myös hyvin palkitseva silloin kun ylittää itsensä ja onnistuu. Onneksi olen saanut paljon kokea myös niitä! En vaan osaisi kuvitella itseäni oikeasti niihin konttoritöihin, vaikka välillä ajatus niistä tuntuisikin ihanalta. Olen pienestä pitäen tykännyt piirtää. Sitä kautta olen saanut vahvuutta visuaaliseen osaamiseeni. Olen pitänyt itseäni luovana, mutta nykyisin kyseenalaistanut tämän. Se mitä piirsin, oli oikeastaan vain jäljentämistä. Otin kuvan Aku ankasta ja piirsin samanlaisen niin hyvin kuin osasin. En koskaan ollut luova ”kokopaperin piirtäjä”, vaan paperini täyttyivät erilaisista hahmoista ja eläimistä. Myöhemmin piirsin mallista myös ihmisiä. Eiväthän luovat ihmiset kopioi muita, vaan luovat ihan uutta?

Nähtyäni ensimmäisen mainoksen Microblading koulutuksista facebookissa, kiinnostuin heti. Ajattelin kuitenkin ettei minulla kotiäitinä olisi varaa sellaiseen. Samaan aikaan kävin yrittäjyyskurssia muutaman kuukauden ikäinen kuopus mukanani. Kurssilla listasimme haaveitamme työhön liittyen ja pikkuhiljaa aloimme tehdä konkreettisia asioita niitä kohti. Pian huomasinkin jo varanneeni yksityiskoulutuksen Sharp Brows kouluttajilta ja ottaneeni lainaa sitä varten. Samaan aikaan luin kirjoituksen yle uutisten sivuilta (https://yle.fi/uutiset/3-9599487) ja kauhistuin. Apua, tulisinko minäkin saamaan noita itkuisia puheluita? Pelotti. Samalla kuitenkin ajattelin että jos joku, niin minä tulisin olemaan hyvä tässä. Tämä on (toivottavasti) sitä tervettä itsetuntuoani, jonka avulla olen monesti päässyt asioissa eteenpäin. Itseensä täytyy luottaa jos haluaa tehdä niitä asioita jotka sydän sanoo oikeiksi. Ja niin se sanoi myös tämän koulutuksen suhteen.

Oli juhannusviikko ja olin sopinut Microblading koulutuksen vanhempieni kotiin, metsän keskelle. He asuvat maalla, pienellä paikkakunnalla ja oli hassua ajatella että koulutus tapahtuu siellä. Olin miettinyt myös osallistuvani ryhmäkoulutukseen Helsingissä, mutta lasten hoito olisi mennyt turhan vaikeaksi. Kuopus kun oli vielä minusta hyvin riippuvainen. Yksityiskoulutus toki oli hieman kalliimpi, mutta ajattelin että siinä saisin myös paremmat valmiudet itsenäiseen työskentelyyn. Olin onnellinen että tällainen järjestely koulutuksen suhteen onnistui.

Sharp browsin pääkouluttaja Siiri Tabri saapui pihaan autolla, jonka kylkeä koristi hänen nimeään kantava tunnus. Aloitimme opiskelun teoriapäivällä, jossa minulle opetettiin asioita mm. ihon eri kerroksista, työvaiheista, väriopista, hygieniasta, kulman muodosta ja skandinaavisesta kulmakuviosta. Kirjoitin muistiinpanoja kynä sauhuten ja tein parhaani sisäistääkseni kaiken kuulemani. Asiaa oli paljon, mutta onneksi parturi-kampaajan ja meikkaajan töiden kautta jotkut asiat olivat jo hieman tuttuja. Olin helpottunut että tänään sain vielä keskittyä pelkästään teoriaan. Huomenna olisi se jännempi päivä.

Pian koitti se hetki kun minulla oli terä kädessäni ja rohkea siskoni pötkötti edessäni valmiina koitokseen. Huhh, kyllä jännitti. Mutta samalla tiesin tarkalleen mitä tehdä. Onneksi Siiri oli kuitenkin vielä varmistamassa ja neuvomassa jos apua tarvitsin.

IMG_8850

 Tekeminen tuntui yllättävän hyvältä. Tätä samaahan olin harjoitellut jo monta kertaa paperille, sekä tekoiholle. Nyt siinä oli vaan oikeaa ihoa. Onneksi kuitenkin, oman rakkaan siskoni. Oma perhe onkin aina ollut se turvallinen koekaniinien ryhmä, jolle olen saanut juttujani kokeilla. Seuraava kaniini olikin oma äitini. Myös tätini oli rohkeasti ilmoittautunut porukkaan mukaan, mutta tässä hän pääsi onnelliseen asemaan Siirin demo malliksi.

Kun sain sekä siskoni, että äitini kulmat valmiiksi, olin aika tyytyväinen. Lopputulos on varmasti kaukana pidempään tehneen ammattilaisen jälkeen verrattuna, mutta minusta molemmat näyttivät hienoilta! En muista, mutta luulen kehuneeni kulmia myöhemmin päivällä sanoen ”Vitsi vaan sulla on hyvän näköiset kulmat!”. Näin teen usein kun olen esimerkiksi leikannut jonkun hiukset. Mikähän täällä haisee? Ai, se taitaakin olla se oma kehu.

e&j

Mallien teon jälkeen kävimme vielä teoriaa läpi liittyen shadingiin (käsittely, jolla saa meikatumman näköiset kulmat) ja muihin yleisiin asioihin. Myös minä pääsin onnelliseen asemaan saadessani itselleni Siirin tekemät kulmat. Toki siitä on etua kun itsekin tietää miltä käsittely tuntuu, ja tottakai, näyttää paremmalle! Ja kyllä olinkin tyytyväinen lopputulokseen. Illalla olo oli väsynyt ja tokkurainen kaikesta informaatiotulvasta. Mutta ennenkaikkea onnellinen siitä, että olin jälleen oppinut uuden taidon. En ehkä tarpeeksi osaa korostaa sitä, miten hyvää koulutusta olin saanut. Siiri todellakin on omistautunut työlleen ja hän osasi takoa oppeja päähäni sopivalla intensiteetillä. En osaa sanoa ryhmäkoulutuksista, mutta tässä yksityisopetuksessa koin saavani nämä opit parhaiten, miten ne kahdessa päivässä ikinä pystyisi mielestäni saamaan. Tottakai epävarmuus ja jännitys kuuluivat edelleenkin ajatuksiini siitä, että pian alkaisin tekemään tätä ihan oikeillekin asiakkaille. Ymmärrän kuitenkin että tämäkin on taito, joka kehittyy kokoajan toistojen myötä. Ja niitä olin päättänyt myös alkaa tekemään. Edelleen minua jännittää, enkä tiedä poistuuko se täysin koskaan, ehkä jossakin vaiheessa. Mutta ennen kaikkea minulla on intoa ja halua kehittyä hyväksi ammattilaiseksi ja olen kiitollinen kaikista niistä asiakkaista ketkä luottavat minuun niin paljon että haluavat tulla luokseni. En ole vielä läheskään täydellinen, mutta matkalla sitä kohti! Pian varmasti teen näitä töitä lähes samalla huolettomuudella kuin ne Aku ankkojen piirtämiset lapsena.

Iso kiitos Sharp brows ja Siiri Tabri! (http://www.sharpbrows.com/)

DSC_2396 kopio

Myöhemmin kerron lisää Microbladingin tekemisestä ja mm. siitä, millaisia meikkejä suosittelen käytettäväksi käsittelyn jälkeen.

Oletko sinä harkinnut Microblading kulmien ottamista? Mitkä asiat mietityttävät?

Lupaus omasta ajasta

Ihanaa. Nyt on päätös blogin aloituksesta tehty! Järki halusi laittaa hieman vastaan, mutta tuntuu että tähän minua nyt johdateltiin. Pohdinnat ajan riittämisestä jouduin sivuuttamaan, koska innostus vei niin lujaa ja tiedän että silloin on toimittava. Lähipiirini tuntee minut hyvinkin innostuvana persoonana ja hekin tietävät sen että järkeäni en aina tykkää kuunnella. Tunteiden vietävänä olen tähänkin hetkeen elänyt ja näin on hyvä. Joskus jopa omien fiilisten maistelu siitä, ottaisinko kahvikupillisen, saattaa hieman naurattaa itseänikin. Tällainen kuitenkin olen ja ajattelen että olisi tyhmää toimia toisin.

Olen tällä hetkellä siis kotiäitinä kahdelle ihanalle (ja välillä vähän uuvuttavalle) lapselle. Pojalle ja tytölle. Perheeseeni kuuluu myös avomies, sekä koira. Välillä arki on hyvinkin puuduttavaa, mutta usein osaan myös ajatella että tämä on ehkä elämäni parasta aikaa. Olla lasten kanssa kotona ja tehdä välillä myös vähän töitä. Ja vieläpä sellaisia töitä joista nautin.

Tämän blogin halusin aloittaa, koska nautin myös kirjoittamisesta. Se on itselleni pään tyhjennystä ja omaa aikaa. Hetki itselle. Tämän kautta pääsen myös jakamaan omaa innostusta työtäni kohtaan. Koen että osaan useampaa asiaa melko hyvin, mutta tavoitteeni on kehittyä niissä kaikissa. Parturi-kampaajan työ on entinen kokopäivätyöni, nykyisin ylläpidetty taito. Meikkaajana haluan kehittyä, Microblading on uusin osaaminen. Valokuvaus taas intohimoni. Haluan tuoda esille omaa osaamistani kaikista näistä osa-alueista. Jakaa tietoa ja kehittyä itse. Toivon että lukijana myös sinä pääset blogini kautta oppimaan uutta ja nauttimaan kauneudesta, sekä hyvästä fiiliksestä. Kaiken kiireen keskellä on välillä hyvä ottaa hieman omaa aikaa. Nostaa jalat pöydälle ja nauttia. Toivottavasti sinäkin nautit!

Tässä työnäytteeni meikin, kampauksen ja valokuvauksen osalta (www.facebook.com/ValokuvaajaMaijuRissanen). Morsiamella myös tekemäni Microblading kulmat (meikattuna, ennen vahvistusta). Microbladingista teen oman kirjoituksen myöhemmin.

Kukat: Kukkakauppa ja hautauspalvelu Kinnunen,  Morsiamen mekko: Seppälä, Kaikkien kengät: Skopunkten.